Alikategoria: pelastusasiat.Luettu: 13 kertaa. Osuttu: 4 kertaa. Fontin koko: pienennä - suurenna

Uskoon tuloni

Olen muualla lyhyesti kertonutkin uskoontulostani, mutta nyt koen että voisin sen täällä Israelin huoneessakin jakaa. Ehkäpä se voi olla rohkaisuksi jollekin toiselle samoja asioita miettivälle ihmiselle.

Rohkaisuksi minulle, että jakaisin tämän asian kanssanne, JHVH antoi minulle Psalmin 63; ihanan Tehillimin kuningas Daavidin laulusta Juudean erämaassa.

Minun uskoon tuloani edelsi reilun 10 vuoden okkultismikokeilu. Etsin Jumalaa kaikkialta muualta paitsi Hänen Pyhistä Kirjoituksistaan. Toki olin jossain vaiheessa lapsuudessa ja nuoruudessani lukenut paljonkin Pyhiä Kirjoituksia (Raamattua), mutta en ollut varsinaisesti etsinyt sieltä mitään sen kummempaa, vaan yksinkertaisesti lukenut mielenkiinnosta ja siitä kun minua kiinnosti uskonto jo koulun oppiaineena. Olin siis lapsena ja nuorena jokseenkin uskonnollinen, ja pidin jopa koulun aamunavauksia, tosin en nyt kovin uskontoa siellä käynyt läpi, enemmänkin filosofisia ajatuksia ja kaunista musiikkia.

Lapsuus

Kerronpa hieman lapsuudestani, ennen kuin menen tuohon mainitsemaani okkultismi-asiaan. Ehkäpä lapsuusaikojen 'uskonnollisuus' johti minut okkultismin pariin aikuisiän kynnyksellä.

Lapsuudesta muistan, kuinka minua ja isääni aina kiinnostivat kirkot jopa niin paljon että se häiritsi muita. Aina kun lomailimme Suomessa, ja teimme sitä paljon kesäisin, me kävimme vierailulla kunkin paikkakunnan kirkossa. Tulinkin tuntemaan niin kivi- kuin puukirkkojakin, ja niiden eri tyylisuuntia. Jokin 'pyhyyden tuntu' niissä kiehtoi, ajattelin silloin. Mihinkään tilaisuuksiin emme kuitenkaan osallistuneet, paitsi kotipaikkakunnan joulukirkkoon ja häihin tai hautajaisiin, jotka pidettiin joko kirkossa tai kappelissa. Uskonnollisuus kukoisti perheessämme, ja hartaina kuuntelimme joka sunnuntai aamujumalanpalvelusta radiosta. Murrosiässä sitä vastustin, ja menin omaan huoneeseeni ja laitoin oven kiinni, ja joskus suljin korvatkin kun ääni pidettiin niin kovalla isoäidin kuulo-ongelmien tähden.

Lapsuudesta lähtien minua kiinnosti suunnattomasti kaikki juutalaisuuteen liittyvä, varsinkin jos oli kyseessä musiikki tai muu taide; rakastin kuunnella lauluja ja katsoa tv:stä esityksiä. Erityisesti minua kiehtoi Hatikva ja Kultainen Jerusalem -laulut. Niissä oli jotain syvyyttä, jota en silloin täysin ymmärtänyt. Mutta kun eräs suomalainen miessolisti lauloi suomen kielellä Exoduksen, niin se vasta koskettikin ja säväytti upeudessaan ja mahtipontisuudessaan. Isoäitini eli mummoni lauloi myös Israel-lauluja ja Siionin lauluja minulle kammatessaan tai letittäessään hiuksiani ja laittaessaan rusettinauhoja niihin. Olin ns. mummon tyttö aika pitkälle, yrittäjävanhempieni ollessa usein kiireellisiä työnteossaan. Mummo odotti aina kaakaon ja pullan kanssa keittiössä kun tulimme koulusta kotiin, olipa kyse alakouluajoista tai lukioajoista.

Lapsuudesta, hyvin varhaisesta lähtien, muistan vielä sen että koin itseni ulkopuoliseksi verrattuna ihmisiin ympäristössäni. Koin kuin en jotenkin kuuluisi joukkoon. Tätä erikoista tunnetta lisäsi vielä se, kun muistaakseni v. 1970, tai hivenen myöhemmin, Suomessa muutettiin kalenteri siten, että maanantaista tuli viikon ensimmäinen päivä. Tuo asia kuohutti etenkin minua ja mummoani, toiset perheessäni vaikuttivat sopeutuvan siihen nopeammin.

Mummo kuoli hyvin vanhana, elävään uskoon tulleena ja onnellisena - olin silloin jo pitkällä aikuisiällä ja itsekin ollut elävässä uskossa muutaman kuukauden.

Opiskeluajat

Lukioiän aikana etsin Jumalaa. Vaikka olin jotain menettänyt lapsenuskostani Jeesukseen, niin silti jotain vielä.. jotain kaipuuta eli minussa, vaikka maailmallinen jo olinkin. Usein ihmettelin, miksi eivät ne tietyt ns. uskossa olevat nuoret tytöt koskaan kertoneet minulle uskosta Jeesukseen. Tiesin heidän kuulumisestaan kirkkokuntiin ja suuntiin. Erään kerran eräs heistä kutsui minua laulamaan suuntansa kokoukseen kun tiesi minut kuorolaisena laulajaksi, no enhän minä mennyt. Minä halusin kuulla Jeesuksesta, en mistään kirkkokunnasta!

Maailma vei mukanaan, ja opiskeluajat lukion jälkeen olivat täynnä kiinnostusta okkultismiin ja kiehtoviin kokeiluihin, jotka osittain myös pelottivatkin, ja vaikka ne jättivät jälkeensä tietynkaltaisen tyhjyyden niin silti aina jatkoimme. Harrastimme astrologiaa, selvännäkemistä ja ennustajien luona kulkemista, ja erilaiset poltergreist-ilmiöt alkoivat tulla esiin öiseen aikaan opiskelukämpässämme. Meitä oli muutama tyttö, jotka asuimme vanhassa talossa ja jaoimme kolmen makuuhuoneen lisäksi yhteisen keittiön ja kypyhuoneen. Muistan selvästi sen ajan, kun jopa kävely opintopaikalle aamuvarhaisella yhden korttelin verran pelotti kamalasti öisten kokemusten (puhelimensoittojen, kuolemanilmoitusten, kellonsoittamisten ja muiden äänten ja hahmojen) jälkeen. Mutta kokeilut johtivat muihin, syvempiin harrastamisiin: parapsykologiset ilmiöt tulivat mukaan elämääni, akupistehieronnat avuksi selän vaivoihin yms.

Opintojen jälkeen kiinnostukseni okkultismiin lisääntyi. Ja kuten jo alussa kirjoitin, niin yli kymmenen vuotta elämääni hallitsi okkultismi. Juuri mihinkään en lähtenyt mukaan, kysymättä apua ensin tuonpuoleisesta ja niiltä jotka sitä harrastivat. Rahaakin paloi hirveät määrät astrologisiin karttoihin, ihmissuhdeneuvoihin ja muihin.

Aikuisena

Loppuviimeksi, juuri ennen uskoontuloani, liityin Steiner-opettajakoulutukseen, ja menin Goetheanisen Instituutin iltaluonnoille mukaan, aikomuksenani opiskella alan luokanopettajaksi. Harrastin antroposofisten biodynaamisesti ja homeopaattisesti viljeltyjen tuotteiden käyttöä jokaiseen vaivaan ja sairauteen mitä minulla oli, olipa kyseessä kivut tai flunssat - mitään apua saamatta. Silti jatkoin, koska asia oli niin 'cool'.

Eräs minun pitkäaikaisen ystävättären sukulaiselle tapahtunut asia keväällä 1994 kuitenkin johti siihen, että aloimme hänen kanssaan kysellä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Kesällä 1994 kuitenkin vielä olimme yhteydessä eräisiin selvännäkijöihin. Molemmat olivat jollain tavalla ikään kuin hengellisiä: toinen puhui ystävättärelle jopa Jeesuksesta ja toisen talon ulko-ovessa oli krusifiksi. Ei pidä olettaa kuitenkaan, että he olisivat olleet uskovaisia, ei, vaan he olivat eksyttäjiä. Siitä huolimatta jatkoimme elämän ja kuoleman pohtimista sen kesän, mitään vastausta löytämättä.

Syksyllä, elokuussa 1994 minä sanoin Jumalalle näin: "Näytä minulle pikkuriikkisen siitä, mitä on olla uskovainen". Mitään ei tapahtunut kuukauteen, en kuitenkaan unohtanut pyyntöäni vaan hieman pelkäsin, mitä ja miten Hän tulisi vastaamaan.

Syyskuun 11. päivä 1994 se tapahtui.

Oli sunnuntaiaamu, ja heräsin ihan normaaliin aamutoimiini kotonani. Mutta aamupäivällä ystävätär soitti minulle ja pyysi lähtemään hengelliseen tilaisuuteen kanssaan; jos minä lähtisin, niin sitten hänkin lähtisi, ja jos minä ajaisin autoa, niin hänkin lähtisi mukaan!

Tietysti lupauduin siitä paikasta. Koko päivän odotin illan tilaisuutta naapurikunnassa.

Lopulta ilta tuli ja läksimme liikkeelle. Minun ajaessa autoa, ystävätär näki enkeleitä auton konepellin päällä, ja tämä lisäsi tulevan illan jännitystä mutta samalla toi mukanaan turvallisen ilmapiirin. Tiesin sisimmässäni, että nyt tai ei koskaan - tulee minun iltani tulla uskoon! Saavuimme perille hieman myöhässä. Ylistyslaulut soivat siellä ja ihmiset lauloivat suurimmaksi osaksi seisaaltaan ja kädet kohotettuina ylös, ja katsoivat jonnekin korkealle. Laulut tarttuivat minuun, ja kädet ylhäällä ollen tein samoin kuin muut. Koin siinä jo jotain ihmeellistä levollisuutta, mutta myös kihelmöivää jännitystä illan kulusta. Ja ilokseni loppuvaiheessa evankelioivien puheiden jälkeen esitettiinkin ns. alttarikutsu.

Lähdimme jonottamaan kohti alttaria. Jono oli pitkä, sillä rukoustarpeita oli muillakin paljon. Onneksi esirukoilijoita oli mukana muutamia, joten pääsin minäkin erään puheille. Mies kysyi heti minulta, olenko uskossa! Kieltävän vastauksen saatuaan, hän jatkoi, että tahdonko ottaa vastaan Jeesuksen Kristuksen. Tietenkin tahdoin. Hän rukoili ja pyysi kanssaan toistamaan ns. syntisen rukouksen.

Sitten hän veti minua lähemmäs alttaria ja jatkoi rukousta. Yhtäkkiä polveni pettivät ja aloin kaatua lattialle, jonne pari takanani ollutta miestä minut sujuvasti ohjasivat pitkälleen. Minusta tuntui siltä kuin olisin ollut pumpulissa, niin ihanan lämmin ja rento olo.

Esirukoilijamies jostain syystä kehotti minua olemaan aivan rauhassa, jota ihmettelin itsekseni, sillä olinhan siinä levollisena juuri sillä tavalla. Hän jatkoi rukousta, puhui kielilläkin, ja sitten yhtäkkiä: minä olin mukana ilmestyksessä, jossa vastasyntynyt vauva oli juuri autettu maailmaan, sätki ja potki sekä huusi parkuen, kirkkaat valot koskivat silmiin, tila oli kuin synnytyssali! Minä kuulin omin korvin, että minähän se siinä itkin ja huusin, paruin ja vollotin.. vastasyntyneenä! Olin todella hämmästynyt. Esirukoilija mies sanoi rauhoittavalla äänellä, että: "Jumala hoitaa sinua juuri nyt, ole vaan rauhassa, Hän hoitaa sinut tässä ja nyt yksivuotiaaksi". Minä koin siinä sen kaiken. Yhtäkkiä minä rauhoituin ja sain ikään kuin sisimpääni pehmeää maitoa, jota minä imin huulillani kuin vauva. Sen jälkeen minulle tuli mahtava olo, niin rento ja vakaa. Ja minä tunsin kuinka olin kääritty lämpöön, ihmisruumiin lähelle mutta johonkin huopaan käärittynä.

- Myöhemmin olen ymmärtänyt, että se "maito", jota sain suuhuni siinä ilmestyksessä vastasyntyneenä uskovana oli Sanan väärentämätöntä hebrealaista maitoa. (Edit, 12.09.2014, päivä 20-vuotis-uskoontulo-juhlapäiväni, 11.09. jälkeen)

Jatkuu: Tajusin siinä maatessani myös, että esirukoilijani näki sen kaiken näyn tai ilmestyksen samaan aikaan ja samoin kuin minä. Hän sanoi, että kun nousen lattialta olen yksivuotias, muistin samassa kun huuliltani alkoi kuului jokeltelua. No, en osannut siinä hetkessä yhdistää jokeltelua kielilläpuhumiseen, mutta myöhemmin kyllä. En myöskään osannut siinä hetkessä yhdistää sitä ihanaa turvallisuuden ja pyhyyden läsnäoloa Pyhällä Hengellä täyttymiseen. Enhän tiennyt mitään uskovaisuudesta!

- Myös tästä 1-vuotias -asiasta olen ymmärtänyt, että se tarkoitti Sanan hebrealaiseen liharuokaan siirtymistä hebrealaisesta maitoruoasta. (Edit, 12.09.2014)

Jatkuu: Nyt olin saanut uskovaisuudesta maistiaisia.

Minut ohjattiin istumaan penkkiin aika eteen eräiden toisten esirukoilijain luokse, ja he kehottivat minua jatkamaan kielilläpuhumista. Olin aivan ymmällä ja suunnaton hämmästyksestä. Yhdessä heidän kanssaan puhuin sanoja, jota suuhuni tuli.

Syntymiseni ylhäältä jälkeen JHVH Jahshua Messiaani, Rabbini, alkoi opettaa ja puhua minulle välittömästi Israelista: sen kahdesta huoneesta, heimosta: pohjoisesta Efraimista ja eteläisestä Jahudasta. Hän näytti ja avasi minulle Pyhät Kirjoitukset tuoden aina toteen Hänen suunnitelmansa Israelin ennalleen asettamisen suhteen. Luinpa mitä kirjoitustaan tahansa, aina oli läsnä voimakkaasti Israelin palautus Pyhään maahan ja heille annetut ikuiset lupaukset ja säädökset, jotka ovat Hänessä voimassa aina ja ikuisesti. Messiaani ja Mestarini Jahshua puhui minulle myös henkilökohtaisten hebrealaisten juurteni asioita, ja useasti sain kokea ja tietää ne todeksi.

Mitä muuta Hän heti alussa alkoi opettaa minulle, koski myös Hänen Seurakuntansa ennalleensaattamista ykseyteen paikallisesti. Hän opetti minulle, mikä on Seurakunta ja mitkä ovat sen rajat. Näin sain heti synnyttyäni ylhääältä ymmärrystä siitä, ettei mikään muu raja erota uskovia toisistaan kuin maantieteellinen raja; eli saman paikkakunnan sisällä asuvat uskovaiset kuuluvat yhteen (yksi) Seurakuntaan. Hänelle/Hänellä ei ole olemassa mitään erisuuntia ja eriseuroja, vaan yksi yhteinen lauma, jolle, ja jossa Hän määrää ja kutsuu kaitsijat ja muut viranhaltijat. Hän opetti myös, että Hänen Seurakuntansa perustuu/rakentuu apostolien ja profeettain perustukselle, jonka kulma- eli pääkivenä Hän itse on, ja että rakennuskiviä olemme me, ja yhdessä me uskovaiset muodostamme ruumiinsa temppelin.

Jahshua ohjasi minut mukaan Israel-piiriin, jossa oli samalla tavallakin ajattelevia ihmisiä kuin itse olin. Tästä kerron lisää myöhemmin tässä kirjoituksessani.

***

Palaan nyt vielä okkultismi-asiaan

Eli mitä tapahtui sillä rintamalla:

Syntymiseni ylhäältä jälkeen minä tajusin aika pian, ettei Steinerin opetukset ja muut ole minua varten, eikä muitakaan uskovia tai ylensä keitään ihmisiä varten.

Yhdessä ystävättären kanssa poltimme kasan kirjoja, lehtiä, lehtisiä ja Tarot- yms. kortteja ja heitimme eräät ennustuskivet jokeen. Kaadoin wc-pöntöstä alas kaikki antroposofiset 'lääkkeet humpuukina, ja kirjoitin kirjeen Goetheaniseen Instituuttiin, jossa kerroin lopettavani välittömästi Steiner-opintoni. Kirjeessä todistin uskoon tulemisestani ja kerroin, kuinka Messiaani ja Mestarin Jahshua (silloin käytin vielä Jeesus Kristus -nimeä) tuli ja muutti kokonaan entisen elämäni, ja suosittelin Häntä heillekin.

Rukoilin ja tein rukousmatkoja Steiner-koulun pihalle ja ympäristöön, ja kävin jopa joskus heidän avointen ovien päivässäkin rukoilemassa hiljaa itsekseni. Puhuin asioista toisille uskoville, ja yhdessä kannoimme steinerilaisia Herralle. Rukouksemme tuloksena ainakin yksi perhe veti lapsensa pois Steiner-koulusta. HalleluJah! JHVH on Voimallinen!!

Muitakin todistuskirjeitä tein pitkin poikin, ja kuljin rukoilemassa ja puhumassakin asioista sekä maallisille okkultismi-tahoille että hengellisissä kokouksissa uskoville, joille okkultismi oli monelle uutta. Monille oli uutta myös se, ettei kannata käyttää homeopaattisia ja ayerverdisiä tuotteita. Nykyäänkin saan jatkuvasti varottaa uskovaisia ja kehottaa miettimään esim. millaisiin hoitomuotoihin menevät mukaan. Itämaiset hoidot houkuttelevat kauneudellaan ja eksotiikallaan varsinkin naisia.

'Sielunvihollinen' ei päästänyt opetuslastaan vähällä, ja hän yritti pelotella minua monesti uskoon tuloni jälkeen. Mutta aina Jumalan varjelus oli kanssani. Hän on Voittaja! Hän on Herra, JHVH, ja Hän on Mestari ja Messias Kuningas! Hän pitää huolta jokaisesta omastaan, eikä luovuta heitä takaisin sielunviholliselle. Abba, Isä, RAKASTAA jokaista lastaan hyvin PALJON!

***

Koen kutsua hieman jatkaa tätä uskoontuloni aihetta, eli mitä siitä seurasi.

Uskoontuloni jälkeen Elohim (Jumala) ohjasi minut muutamassa viikossa Israel-piiriin silloisella kotipaikkakunnallani. Minä olin silloin lapsikastettu luterilainen vielä. Myöhemmin menin vesikasteelle, mikve hebreaksi, juoksevassa vedessä lokakuussa, ja erosinkin kirkosta.

Israel-piiristä oli löytynyt samalla tavalla ajattelevia ihmisiä, sellaisiakin jotka olivat löytäneet omat hengelliset juurensa Pyhistä Kirjoituksista. Sitä en tiennyt, oliko ryhmässä mukana kenties fyysisiä juutalaisia ja israelilaisia, mutta uskoin asian olevan niin. Asiasta ei niin selkeästi puhuttu, vaan enemmänkin ikäänkuin luin rivien välistä. Vuosi oli silloin 1995.

Mitäpä muuta seurasi uskoontulostani?

Kasvoin nopeasti tuntemaan JHVH:n, koska Hän itse minua opetti henkilökohtaisesti; tulin Sanan mukaan Pyhän Hengen opettamaksi mitä tulee Israelin saattamisesta ennalleen ja alkuperäiseen nazarealaiseen messiaanisuuteen sekä JHVH:n Seurakunnan ennalleen saattamiseen. Tämä sai aikaan sen, ettei ns. kristillisissä piireissä suvaittu minua. Elohimille (Jumalalle) kiitos, minulla oli kuitenkin yhä henkireikänä tuo jo mainitsemani Israel-piiri. Siellä minulle oli paikallinen profeetta jo sanonutkin, että sudet ovat kintereilläsi ja yrittävät raadella sinut. Juuri näin kävi, mutta nämä rakkaat sisaret ja veljet lääkitsivät minua, ja eräs veli heistä sai minut ns. palaamaan takaisin uskoonkin, kun olin tietämättäni ollut hyvin lähellä luopumista. Hän herätti minut ikään kuin katkeruuden unesta, ja minä kiitän JHVH'aa hänestä ja hänen tarkasta hengellisyydestään.

Minä olin uskon alkuvuonna mukana myös laulukokoonpanossa samalla paikkakunnalla, jossa Israel-kokoontuminenkin oli. Lauloimme ja soitimme Israel-lauluja. Esiinnyimme myös.
Laulaminen on ollut minulla vahvasti mukana uskonelämässäni, kuin alkuvaiheessa teatterikin.

Siirtyminen toiselle paikkakunnalle

Eräs veli profetoi Israel-kokoontumisessa, että "tulee aika jolloin teidät erotetaan toisistanne, mutta älkää pelätkö, se on Minun kädessäni koko asia". Juuri näin kävi. Taisin minä olla ensimmäinen joka muutti muualle - pois siitä maakunnasta. Sittemmin koko kokoonpano hajosi.

Minä löysin vuosien päästä toisen hengellisen piirin, joka ei ollut Israel-piiri vaan muuten ihana välittävä ja rakkaudellinen ryhmä. Ryhmää veti ihana veli, joka oli koko porukalle kuin hengellinen isä. Hänen nöyryytensä ja vaatimattomuutensa oli valloittavaa. Ryhmä keikkailikin laulujen ja todistusten kera ympäri silloista maakuntaa ja vähän muuallakin. Tämä ryhmä kesti noin kaksi ja puoli vuotta, kunnes hajosi siihen, kun mukana oli jäseniä joita ulkopuolelta houkuteltiin liittymään 'ainoaan oikeaan paikallisseurakuntaan'.

Paluu

Muutin sittemmin takaisin alun lähtökohtana olleeseen maakuntaan, kun JHVH minua siihen suorastaan käski. Löysin Israel-työn uudelleen ikään kuin 'jostakin sisimpäni takaa uinumasta'. Oli ihanaa jälleen saada olla oma itsensä; ihminen, joka ei täältä maan päältä löydä pysyvää paikkaa, ihminen jota vie eteenpäin kiihkeä Israel-kaipuu Luvattuun maahansa, ihminen joka kaipaa nähdä Rabbinsa Jahshuan Messiaan, rakkaan ystävänsä ja veljensä, kasvoista kasvoihin hyvin pian. Tiedän kuitenkin, että työ täälläkin on tehtävä loppuun, ja sitä riittää vielä. Uskon, että tämä eteenpäin viemämme asia laajenee, ja työ on vasta alussa. Sana Pelastuksesta on vietävä myös maan ääriin saakka.
Pelastus ei ole yksinkertainen asia, tai se on, mutta se kaikki mitä siihen kuuluu on muuta kuin yksinkertaista. Miksi? Koska pelastussanoma on juutalaisista ja ns. pakanoiden eri kansoissa on sitä hyvin vaikea ymmärtää oikein.

Tiemme on vienyt muualle JHVHaa seuraten, maakunnat ovat vaihtuneet, mutta työ on jatkunut. Odotamme millaisen liikun JHVH Jahshua Messias tekee seuraavaksi.

*****

Loppukaneetti:

JHVH Jahshua Messias RAKASTAA SINUA JA MINUA!!
Olkaamme aina kuuliaiset Hänelle ja Hänen Sanalleen sekä pienelle 'still small voice' äänelleen.
Tämä merkitsee suurinta rakkautta mitä voimme Hänelle antaa. Ja Hän tahtoo puhua meille Sanansa aarteita ja jakaa kanssamme salaisuuksiaan. Siksi meidän kannattaa aina lähestyä Häntä Hänen sovintoverensä kautta puhtaina ja pestyinä kaikista synneistämme.

JAHSHUAN MESSIAAN seuraaminen maksaa sinulle kaiken, mutta mitä se on sen rinnalla, että sinä saat olla Hänen kanssaan ikuisesti, jo tässä ajassa ja sitten Kirkkaudessa.

Kuinka ihanaa onkaan puolison kanssa ja koko perheenä, ja myös yksilönä, seurata Häntä ja viettää aikaa Hänen kanssaan. On riemullista kun saamme palvella Elävää Jumalaa, Messiasta ja JHVH:aa!

Rukoukseni on:

Rakas Abba, Isä, Sinä joka olet kaikkein suurin ja korkein, ihanin! Me siunaamme Sinun Nimeäsi JHVH, me palvomme Sinua, ja tahdomme antaa kaikkemme Sinulle!

Kiitos, että Sinä Olet kanssamme.

Tapahtukoon Sinun tahtosi kaikessa tämän Suomemme asioissa ja koko tässä Euroopan maanosassa.
Sinä näet Israelin kansan, joka on hajallaan ympäri maapalloa, Sinä tunnet oman kansasi läpikotaisin, tiedät kuka on kansasi fyysinen jäsen. Kiitos siitä, että tulee aika, jolloin Sinä palautat jokaisen omasi kotiin!

Kiitos siitä, että Sinun ihana Ruach HaQodesh, Pyhä Henkesi, kutsuu jokaista omaasi palaamaan Sinun luoksesi ja ottamaan vastaan tämän niin kalliin Pelastuksen, jonka vuoksi Golgatan veri vuosi ristinpuusta maahan sovittaen kaikkien meidän syntimme ja parantaen kaikki sairautemme. Uskossa otamme vastaan kaiken tämän!

Kiitos Sinulle koko pelastussuunnitelmastasi, joka koskee koko maapallon kaikkia ihmisiä. Nostata oma kansasi viemään hyvää Sanomaa, Besoraa, kaikkialle, olemaan valo ja suola kaikkialla muissa kansoissa!

Kiitos, että herätät nukkuvat sielut ja kuolleet luut Hesekielin sanoman, luvun 37, mukaan!
Kiitos, että teet Jisra'elin sauvan ja Jahudan sauvan yhdeksi; otat heidät pois pakanakansojen keskuudesta, kokoat heidät ja tuot heidät omaan maahansa, kuten sanot Hesekielin samassa luvussa 37! Ja kiitos, että tulet opettamaan tämänkin totuuden eri kansojen seassa, ja kiitos että tulet poistamaan kaiken korvausteologian ja väärän israelismin näiden Sanomisi tiimoilta!

Näitä rukoilen tässä ja nyt, Abba, Isä, Sinulta, Rabbi Jahshuan Messiaan Nimessä ja Veressä.
Ole kiitetty, siunattu ja palvottu nyt ja ainiaan! Amen.

25. kuudetta kuuta, 5.9.2010

Teija K.

Editoitu 11.09.2014, uudestaan 08.10.2017

Jaa tämä artikkeli Facebookissa:
Jaa

Muita sinua mahdollisesti kiinnostavia artikkeleita:
Kaikki saavat laulaa - Parantajaenkelit - Äitilinjat - Muuri
Keskustelu kategoriassa Yleiset, johon tämä artikkeli kuuluu
Keskustelua pyörittää Disqus