Alikategoria: Suomea koskevat sanomat.Luettu: 33 kertaa. Osuttu: 5 kertaa. Fontin koko: pienennä - suurenna

OMA OIKEUS


"Älkää tehkö, niin kuin me tänä päivänä teemme, jokainen sitä, mikä hänen omasta mielestään [be`einai = silmissään] on oikein (5 Moos. 12:8)."

"Siihen aikaan ei ollut k (K) uningasta Israelissa, ja jokainen teki sitä, mikä hänen omissa silmissään [be`einai] oli oikein (Tuom. 17:6 - 21:25)."

Alkusanat

Rabbi Jahushua on puhunut, että elämme nykyajan kristittyjen oman käden oikeuden ottamisen aikakautta. Uskonnollisuuden kahlitsemat nykyajan kristityt saavat homot, murhaajat, pedofiilit ja eläimiin sekaantujat näyttämään lopulta sangen pyhiltä, niin kuin kirjoitettu on: "Eikö ollut sisaresi Sodoma huhupuheena sinun suussasi sinun ylpeytesi aikana, ennen kuin sinun oma pahuutesi paljastui ... (Hes. 16:56-57)". Muinoin nykyajan kristityt menivät liittoon Rooman kanssa, joten "oman oikeuden" ajanjakso on kestänyt siitä hetkestä tähän päivään asti. Kun Jahushua keskusteli Pilatuksen, Rooman valtakunnan edustajan ja tulevan nykyajan kristillisen valtakunnan liittolaisen kanssa, Hän sanoi, että 'Minun kuninkuutensa ei ole täältä' (Joh. 19:36). Näillä sanoilla Hän hylkäsi keisari Konstantinuksen perustaman nykyajan kristillisen valtakunnan. Rabbi Jahushua ei ole perustanut yhtäkään uskontokuntaa, joten Hän ei ole niiden yhdenkään kuningas. Yhdenkään uskontokunnan puolesta Hänen enkelinsä eivät tule taistelemaan (Matt. 26:53). Enkelit taistelevat ainoastaan taivaitten kuningaskunnan puolesta, jonka voitosta profeetta Daniel on ennustanut.

Pyhissä kirjoituksissa puhutaan "toisesta sukupolvesta", "joka ei tuntenut JHWH'ta eikä niitä tekoja, jotka Hän oli Israelille (seurakunnalle) tehnyt (Tuom. 2:10)". Mistä "ensimmäinen sukupolvi", varhaisen liittojen ajan seurakunta piti kiinni, sen "toisen sukupolven" nykyajan kristityt hylkäsivät ja perustivat Konstantinuksen johdolla oman valtakuntansa. Mitä oman oikeuden ottamisesta seurasi? "...He eivät voineet kestää vihollisensa edessä. Mihin ikinä he lähtiväkin, oli JHWH'n käsi heitä vastaan ... ja niin he joutuivat suureen ahdinkoon (Tuom. 2:14-15)." Kuitenkin JHWH on ollut armollinen nykyajan kristittyjen avun huutoihin tähän päivään asti: "Silloin JHWH herätti tuomareita (esim. evankelistoja, profeettoja, opettajia ja paimenia), jotka pelastivat heidät heidän ryöstäjiensä käsistä (Tuom. 2:16)."

Yksittäiset Elohim'in miehet ja naiset eivät ole olleet Israelin keskellä herätyksen tuojia, vaan he olivat olleet vapautuksen tehtävässä, herättäjiä, seurakunnan keskellä. Nykyajan kristilliseen valtakuntaan ei koskaan vapaudu heräämistä, koska se on lahjoitettu ainoastaan Elohim'in taivasten kuningaskunnalle. Ne lyhyet Pyhän Hengen vaikutukset, joita on kutsuttu nykyajan kristillisen historian aikana "herätyksiksi" ovat olleet vain hetkellisiä vapautuksen aikoja, joista ei ole jäänyt mitään pysyvää ja laajempaa parantavaa muutosta ihmiskunnan keskelle. Niin kauan kuin joku Pyhän Hengen käyttämä evankelista tai opettaja oli paikkakunnalla, nykyajan kristityt kokivat vapautumista, mutta kun JHWH'n työntekijä lähti pois, nykyajan kristityt palasivat takaisin omaan "lääväänsä" (Tuom. 2:18-19).

Vapautuksen ja vankeuden ajanjaksojen pituudet ovat vaihdelleet Suomen kirkkohistorian aikana, mutta yhä tänäkin päivänä nykyajan kristityt kipuilevat ja tuskailevat kahlehdittuina pimeyden sorron alla. Vapauden hetket ovat olleet hyvin lyhyitä, mutta sen sijaan heidän vankeuden ajat ovat olleet riuduttavan pitkiä. Välillä on ollut Otnielin, Ehudin ja Samgarin kaltaisia vapauttajia (Tuom. 3:11,15 ja 31), mutta niiden jälkeen nykyajan kristityt taas palasivat vanhaan tottelemattomuuteensa. Konservatismi välillä järkkyi, kun JHWH on lähetti naisia "rintamalle", kuten esim. Deboran ja Jaaelin (Tuom. 4:9 ja 21), mutta kun he olivat lähteneet ajasta ikuisuuteen, Israel palasi jälleen takaisin omaan turmellukseensa, jota Rabbi Jahushua kutsui "oman käden oikeuden ottamiseksi".

Mitä varten nykyajan kristikunnassa on ollut "vapauttajia"? Sen tähden, että he ymmärtäisivät lähteä ulos epäjumalien palvonnastaan ja uskonnollisesta valtakunnastaan. "Vapauttajat" nykyajan kristikunnassa merkitsevät Adonain puhetta, että heidän tulee valita taivasten kuningaskunnan Kuningas.

Miksi tämän nykyajan kristikansa halajaa koiran lailla vanhaa oksennustansa tai puhtaan sian lailla rypemistä läävässä (2 Piet. 2:22)? Välillä Elohim'in lähettämät vapautuksen soturit, miehet ja naiset, kokivat kovia, kun heidän vapautustehtävänsä suorittamista moitittiin (Tuom. 6:30). Joskus nämä vapautuksen sankarit ja sankarittaret joutuivat oman voimansa tunnossa olevia nykyajan kristittyjä käännyttämään pois Elohim'in kunniaa varastamasta (Tuom. 7:2-3,7). Kaiken kukkuraksi monet nykyajan kristittyjen eriseurat ja lahkot ovat pyrkineet aiheuttamaan epäsopua kenelle "sadonkorjuu" kuuluu (Tuom. 8:1)! Heille kuuluu suomalainen sananparsi: "Kateus vie kalatkin vedestä."

Kansa ilman Kuningasta

Israelin kansa (seurakunta) koko ajan etsi ratkaisua vaikeaan tilanteeseensa. Israel päätyi siihen ratkaisuun, että he tarvitsevat kuninkaan. Tätä he esittivät jo Gideonille, mutta hän ei suostunut nousemaan Elohim'in paikalle (Tuom. 8:23), vaan hän tahtoi, että hänet muistettaisiin tuomariudesta, "kasukasta" (Tuom. 8:27). Kuinka usein väärän vallan käyttö on jättänyt itsestään "pysyvän muistomerkin" (1 Sam. 15:12)? Näitä oman työnsä nykykristillisyyden muistomerkkejä on tänä päivänä kaikkialla, ja kuinka usein tuleekaan jostakin elävästä vapauttajasta jonkin paikallisen lahkon tai eriseuran kuollut uskonnollinen johtaja! Mutta: "Minut he ovat pitäneet halpana olemaan heidän Kuninkaansa. Niin kuin he aina "siitä päivästä" [hajom hazzea -> pesach], jona Minä johdatin heidät Egyptistä, tähän päivään asti ovat tehneet, kun ovat hyljänneet Minut ja palvelleet muita jumalia,... (1 Sam. 8:7-8)."

Astuessaan liittoon Rooman kanssa, Konstantinus tiesi liittosuhteen merkityksen, niinpä nykyajan kristillinen valtakunta peri Rooman kaikki epäjumalat. Onko tarpeen nykykristikunnalle nousta kuningasta, joka ei Joosefista mitään tiedä (2 Moos. 1:8-11)? Tarvitseeko kristillinen valtakunta Kuningasta? Kristillinen valtakunta ei ole koskaan tarvinnut Kuningasta. Israel sai Shaul'n, benjaminilaisen, mutta nykyajan kristillinen valtakunta sai keisarin. Pitääkö JHWH' sanoa: "Menkää ja huutakaa avuksenne niitä jumalia, jotka olette valinneet; pelastakoon ne teidät ahdinkonne aikana (Tuom. 10:14)"? Tarvitaanko puisen uskonnollisen ikeen sijaan rautainen ies (5 Moos. 28:48 ja Jer. 28:13)?

Taloudelliset resurssit näyttelevät tänä päivänä suurta osaa kristillisessä valtakunnassa. Vapauttajille ei helposti tipu leipää (Tuom. 8:5,8)! Etsiikö nykyajan kristikunta Simsonin kaltaisia "supersaarnaajia"? Kuulin eräässä näyssä, että helluntaikansa kaipaa uutta "Niiloa". Etkö näe Tuomarinkirjaa lukemalla, mihin suuntaan Israelin (seurakunnan) sydän muuttui, vaikka se sai nauttia yhä uudelleen Elohim'ilta ansaitsematonta armoa? Mitä Elohim'in armo sai aikaan? "Jos paha [rasha`] saa armon, ei hän opi vanhurskautta; oikeuden maassa hän tekee vääryyttä eikä näe JHWH'n korkeutta", niinpä, "kun Sinun tuomiosi kohtaavat maata, oppivat maanpiirin asukkaat vanhurskautta (Jes. 26:8-9)." Pitäisikö minun huutaa: "Pelastakoon nahkansa ken voi!?" Niinpä: "...Hulluna on oleva profeetta, mieletönnä hengen mies...(Hoosea 9:7)."

Elohim'in hyvyydestä huolimatta Israelin sydän paatui paatumistaan. Olemme seuranneet, mitä Suomen maassa on tapahtunut viimeisten kolmenkymmenen vuoden kuluessa. Ovat alkaneet sisäiset taistelut (Tuom. 8:1, 9:2 ja12:1), papiston lankeamiset (1 Sam. 2:12-17,22), johon on liittynyt sodomiittien tuleminen esiin (Tuom. 19:22), laintuntijoiden korruptoituminen (1 Sam. 8:1-5), ja lopulta on alkanut ylpeä ja omahyväinen uskonnollinen sota, jonka syntipukiksi valittiin "benjaminilaiset" (Tuom. 21:3). Ymmärrätkö, mitä tarkoitan? Kuinka kauan kristillinen valtakunta aikoo syyttää muita kuin itseään? Tästä ajasta profeetta sanoi: "Kauan aikaa Israel oli ilman oikeata Elohim'ia, ilman opetusta antavaa pappia ja ilman Tooraa (2 Aik. 15:3)." Näin on tapahtunut Suomen nykyajan kristikansan keskellä, kun heiltä on puuttunut "oikea Elohim", "oikeaa opetusta antavat opettajat" ja "Tooran julistaminen".

Tiedätkö, että ratkaisu nykyajan kristikunnan hengellisiin ongelmiin eivät ole vapauttajat? Älä etsi tilapäistä apua. Elohim ei lähettänyt heitä Israelin keskuuteen sen vuoksi, että he olisivat olleet Hänen varsinainen ratkaisunsa hengellisiin ongelmiin! He olivat Elohim'in sydämen rakkauden hätätilaratkaisu, koska Hänen rakkautensa ja säälinsä heräsivät! Kristillisessä valtakunnassa olevien uskovien tulisi lähteä ensimmäistä kertaa pyhien kirjoitusten juurille. Se on ainoa ratkaisu anemiseen hengelliseen tilaan! On ensimmäistä kertaa tultava niiden pyhien kirjoitusten äärelle, jotka tapahtuivat noin 250 vuotta ennen Rooman kanssa tehtyä liittoa, ja ennen kirkkoisiä, joiden akuankkatekstejä ei ole tähän päiväänkään mennessä hyväksytty Pyhien kirjoitusten kaanoniin. Olet nähnyt käytännössä, kun "pastorit" myhäilevät, koska vapautustehtävä on saatu päätökseen heidän mielestään "hyvin tuloksin". Evankelista lähtee toisella paikkakunnalle, jolloin valta annetaan taas jollekin paikalliselle "onnen onkijalle" (Tuom. 9:2). Onko tuhota Elohimin hätätilasuunnitelman tavoite ja palauttaa nykyajan kristikansa takaisin surkeaan lääväänsä, minne se kenties joidenkin kovasydämisten ihmisten mielestä kuuluukin?

Missä viipyy nykyajan kristikunnan todellinen rukous? Älä rukoile lyhyellä tähtäimellä: "Me olemme syntiä tehneet; tee meille niin kuin Sinä hyväksi näet, kunhan vain tänä päivänä autat meitä? Ja he poistivat vieraat jumalat keskuudestaan ja palvelivat JHWH'ta . Silloin Hän ei enää kärsinyt, että Israelia (seurakuntaa) vaivattiin (Tuom. 10:15-16)." Ajattele, miten armollinen JHWH oli Israelin tekemälle lyhytaikaiselle ratkaisulle! Rukoile nykyajan kristikunnalle pysyvää katumusta, parannusta ja muutosta! Älä ainoastaan rukoile, vaan ojennu teoissa sen mukaan mikä ei näy (Jaak. 2:20,26). Eikö rukous ilman ojentumista Elohim'in tahdon mukaan ole ulkokultaisuutta? Älä pyydä Elohim'ia tekemään, mitä sinun itsesi tulisi tehdä. Nouseeko kristillisen valtakunnan "raunioista ja tuhkakasoista" mitään? Ei nouse, siitä saat olla varma. Täytyykö miekan olla lepäämättä tämän kansakunnan kohdalla? Ei pidä levätä. Myöskään tuli ei saa sammua!

Loppusanat

Saako Hän olla sinun Kuninkaasi? Ei Hän ole ilman suostumustasi Kuninkaasi. Sinun on tehtävä päätös ja valinta. Parannusta seuraavat aina teot! Hän ei ikinä nouse väkisin elämäsi Kuninkaaksi, koska Hän tietää, ettei Hän sillä tavoin voita ikinä sinun sydäntäsi. Älä tottele Saaran sanoja: "Yhdy, ole hyvä, minun orjattareeni (1 Moos. 16:2)". Jos oletkin uskonnollista haureutta harjoittanut, voit palata ja uskoa, että Jahushualla on mahdollisuus kuljettaa sinut pyhien kirjoitustensa ja Pyhän Hengen kautta siihen taivasten kuningaskuntaan, jossa Hän tulee olemaan sinun Kuninkaasi. Älä siis juovu ja hoipertele raskaasta uskonollisen unen hengestä (Jes. 29:9-10), sillä "kaikki ilmoitus on teille kuin lukitun kirjan sanat" (Jes. 29:11). Tunnusta Jahushua heprealaiseen "lihaan tulleeksi" Messiaaksi (1 Joh. 4:3 -> Hebr. 2:14a), joka tarkoittaa Hänen heprealaisen taivasten kuningaskuntansa opetuksen tunnustamista ainoaksi perustaksi (Hebr. 2:17 -> Matt. 7:24-25). Kristillinen valtakunta ei kykene tätä tunnustamaan. Siitä tunnet näin "totuuden ja eksytyksen hengen" (1 Joh. 4:6).

Mauno K. Julkaistu v. 2012

Muokattu 3.10.2017

Jaa tämä artikkeli Facebookissa:
Jaa

Muita sinua mahdollisesti kiinnostavia artikkeleita:
Profeetan arvosteleminen - Jahushuan vaimo - Heimojen jalokivet
Keskustelu kategoriassa Profeetalliset, johon tämä artikkeli kuuluu
Keskustelua pyörittää Disqus