Alikategoria: juhlat.Luettu: 26 kertaa. Osuttu: 11 kertaa. Fontin koko: pienennä - suurenna

PURIM

Tässä artikkelissa tuon esiin asioita Purim-juhlasta, JHVH'n Sanasta.

Mistä kaikki alkoi?

Kuningas Ahasverosh oli korottanut agagilaisen Hamanin ja antanut hänelle ylimmäisen sijan kaikkien ruhtinastensa joukossa, ja kaikki kuninkaan palvelijat hänen portissaan polvistuivat ja heittäytyivät maahan saakka tämän korotetun Hamanin edessä, paitsi Mordekai.

Tästä kerrotaan Esterin kirjan luvussa 3, jakeet 1-2. Luku jatkuu kertomalla, kuinka Mordekai häneltä kysyttäessä selittää, miksi hän ei kumarra Hamania, ja vaikka häneltä kuninkaan muut palvelijat asiaa päivittäin kysyvät, niin häneltä saadaan aina sama vastaus: hän oli ilmoittanut heille olevansa juutalainen. Siitä asiasta Haman tuli niin kiukkua täyteen, että hän etsi tilaisuutta hävittääkseen kaikki juutalaiset sensijaan että olisi hyökännyt vain Mordekaita vastaan. Luvussa 3 edelleen näemme, että Haman kehittelee juonen, ja hän kertoo kuninkaalle, että on olemassa yksi kansa, hajallaan, ja erillään muiden kansojen joukossa asuva kansa, joka ei noudata kuninkaan lakeja. Juutalaiset. Haman kehottaa tuhoamaan heidät. Hamanin juonessa on mukana raha; hän tietää ja tuntee kuninkaan hyvin, joten hän sanoo: "Minä punnitsen kymmenentuhatta talenttia virkamiehille, vietäväksi kuninkaan aarrekammioihin" (jae 9). Se asia sai kuninkaan ottamaan sormestaan sinettisormuksen ja valtuuttamaan Hamanin vastaanottamaan hopean sekä tekemään juutalaiselle kansalle, mitä hän hyväksi näki (jakeet 10-11).

Kuninkaan nimessä toimittiin, ja niin kutsuttiin kaikki kuninkaan kirjurit ja satraapit, ensimmäisessä (1.) kuussa, sen 13. päivänä, ja kirjattiin ylös Hamanin käskyt ja määräykset kirjeenä kuhunkin maakuntaan, jaettavaksi jokaiselle kansalle sen omalla kielellä, että: kaikki juutalaiset on hävitettävä kahdennentoista (12.) kuun kolmantenatoista päivänä, ja että heiltä oli sinä päivänä myös ryöstettävä kaikki omaisuus. Näin toimittiin arvan eli puur'in heiton jälkeen, sillä arpa näytti Hamanille oikean päivän. Juoksijat pantiin liikkeelle, että kirjeen kopiot, eli samat määräykset, saavuttaisivat kaikki kuninkaan hallitsemat maakunnat ja niissä jokaisessa tulisi tieto juutalaisten hävittämisestä ja ryöstämisestä. Niinpä juoksijat lähtivät matkaan, ja koko Shushanin kaupunki oli hämmästyksissä, mutta kuningas ja Haman istuivat juomaan. Näin 3. luvun jakeissa 12-15 kerrotaan.

Jokaisessa maakunnassa, kun kuninkaan käsky; sinettisormuksella sinetöity määräys, jonka Haman toimitti, tuli ilmi; juutalaiset laittoivat allensa säkin ja tuhkaa, ja he valittivat ja paastosivat. Myös Mordekai teki niin. Mordekai pukeutuu säkkiin ja tuhkaan. Kun Mordekai kuuli oman kansansa tuhoamisen määräyksestä, hän repäisi vaatteensa, pukeutui säkkiin ja tuhkaan ja meni keskelle kaupunkia ja huuteli kovia ja katkeria valitushuutoja. Hän meni siten pukeutuneena kuninkaan portille asti, mutta sisään hän ei voinut mennä säkki yllään. Ester 4:1-2.

Luku 4 jatkaa siitä ja kertoo meille, kuinka Esterin palvelijattaret ja hoviherrat kertoivat hänelle Mordekain tekemisistä, ja hän joutui suureen tuskaan. Hän lähetti sukulaiselleen vaatteita, että tämä pukeutuisi niihin, mutta Mordekai ei ottanut niitä vastaan. Esterin täytyi saada selville, miksi hän oli pukeutunut säkkiin, niinpä hän lähetti kuninkaan hoviherran, Hatakin, ottamaan asiasta selvää. Ester sai selville kaiken, kun hän luki jäljennöksen kuninkaan käskyn lain sanamuodoista, ja hän sai selville Mordekailta myös sen, kuinka paljon hopeata oli luvattu punnita kuninkaan aarrekammioihin juutalaisten tuhoamisesta. Hatakin kautta Mordekai ymmärsi, ettei Hadassa (Ester) voinut mennä kutsumatta kuninkaan eteen sisempään esipihaan, ja ettei kuningas ollut kutsunut puolisoaan luokseen kolmeenkymmeneen päivään. Ainoastaan se, jota kohti kuningas ojentaa kultavaltikkansa, jäisi eloon. Pelottava asia!

Ester

Hadassa, joka joutui kätkemään identiteettinsä juutalaisena ja piiloutumaan Ester-nimen (joka tarkoittaa: piilotettu, kätketty) taakse, Shushan'ssa (FPR 1933: Suusanissa), oli valittu kuninkaan, Ahasverosh'n, puolisoksi. Mutta, mitä tarkoitusta varten, se selviää edelleen Esterin kirjan 4. luvusta, jakeista 13-16. Mordekain vastauksesta Esterille, jakeista luettuamme, me näemme, kuinka hän painottaa sitä asiaa, ettei juutalaistyttö kuninkaan linnassakaan ole yksin pelastuva, ja kuinka hän on mahdollisesti valittu kuninkaalliseen arvoon juuri sellaista aikaa varten. Mordekai käyttää sellaisia sanoja, joista Ester ymmärtää, että hän ja hänen isänsä perhe tuhoutuvat, mutta apu ja pelastus (j'shua) tulee juutalaisille muualta. Niinpä hän joutuu turvautumaan paastoon, niin hän kuin hänen palvelijattarensa, ja sen jälkeen hän aikoo mennä kuninkaan luo kutsumatta, kävi miten kävi. Ester kehottaa Mordekaita kokoamaan myös kaikki Shushanin juutalaiset ja paastoamaan hänen puolestaan kolme vuorokautta, yöt ja päivät, olemalla syömättä ja juomatta. Niin he sitten toimivat, niin Ester ja palvelijattarensa sekä Shushanin juutalaiset.

Sitten tulee hetki Esterin mennä kuninkaan luo. Voimme lukea tulokset luvusta 5, siitä, kuinka kuningas ojentaa kultavaltikan puolisoaan kohti, ja kehottaa häntä kertomaan pyyntönsä, olkoon se vaikka puoli valtakuntaansa. Mutta Ester on ovela, ja hän kutsuu kuninkaan ja Hamanin järjestämiinsä pitoihin. Niistä pidoista Haman etukäteen kehuskelee vaimolleen Zeresh'lle ja ystävilleen vaurauttaan ja poikiaan, ja kuinka ainoastaan hänet on kuninkaan lisäksi kutsuttu kuningattaren pitoihin. Miten röyhkeä ja omahyväinen Haman onkaan, kehuskellessaan vielä, että hänet on kutsuttu myös toisenkin kerran, seuraavana päivänä! Haman ilmoittaa kuitenkin olevansa tyytymätön nähdessään Mordekain istuvan kuninkaan portissa, niinpä hänen vaimonsa Zeresh ja hänen ystävänsä kehottavat miestä teettämään viittäkyynärää korkean puun Mordekaille ja pyytämään kuninkaalta lupaa hänen ripustamiseensa siihen puuhun. Voimme lukea nämä jakeista 10-13, luvusta 5.

Kuningas Ahasverosh ja Haman

Sinä yönä uni pakenee kuningasta, kerrotaan Esterin kirjan luvussa 6, ja kuningas käskee tuoda hänelle aikakirjan, tapahtumain kirjan. Hänelle siitä luettaessa Mordekain uskollisuudesta muistuu mieleen, ettei tätä ole mitenkään kunnioitettu tai korotettu, vaikka hän oli aiemmin paljastanut juonen kuninkaan tapon yrityksestä, josta voimme lukea Esterin kirjasta 2:19-23.

Kuningas kutsuttaa eteensä Hamanin, joka on jo tullut esipihaan, saadakseen varhain aamusta kuninkaalta luvan Mordekain puuhunripustamiseen. Hamanin onnettomuudeksi kuningas kehottaa häntä antamaan neuvon, kuinka kuningas kunnioittaisi miestä, jota kuningas tahtoo kunnioittaa. Mutta Haman luulee sen tietenkin tarkoittavan itseään, niinpä Haman sanookin kuninkaalle näin, jakeet 7-9: "Miehelle, jota kuningas tahtoo kunnioittaa tuotakoon kuninkaallinen puku, johon kuningas on ollut puettuna, ja hevonen, jolla kuningas on ratsastanut, ja laitettakoon miehen päähän kuninkaallinen kruunu (vertaa FPR/KR 1933, jossa ikäänkuin hevoselle laitettaisiin kruunu!). Puku ja hevonen annettakoon jollekin kuninkaan ruhtinaista, ylimyksistä. Puettakoon siihen mies, jota kuningas tahtoo kunnioittaa, ja kuljetettakoon häntä sen hevosen selässä kaupungin torilla ja huudettakoon hänen edellänsä: `Näin tehdään miehelle, jota kuningas tahtoo kunnioittaa`."

Hamanin yllätykseksi kuningas sanoo, jakeessa 10: "Hae joutuin puku ja hevonen, niinkuin sanoit, ja tee näin juutalaiselle Mordekaille, joka istuu kuninkaan portissa. Älä jätä tekemättä mitään kaikesta, mitä olet puhunut." Hamanin kertoessa asiasta vaimolleen ja kaikille ystävilleen, sanovat viisaat ja vaimonsa hänelle, jakeessa 13: "Jos Mordekai, jonka edessä olet alkanut kaatua, on syntyjään juutalainen, et sinä voi hänelle mitään, vaan kaadut hänen eteensä maahan asti!"

Heti sen jälkeen Haman kutsuttiin toistamiseen Esterin pitoihin. Ja niissä pidoissa kuningas saa tietää Hamanin juonen, sillä kun kuningas jälleen kysyy kuningattarelta, mitä hän pyytää, vastaa tämä: "Anna minulle minun oma henkeni ja kansani, kun sitä pyydän! Sillä meidät on myyty, minut ja kansani hävitettäväksi, tapettaviksi ja tuhottaviksi. Jos meidät olisi myyty vain orjiksi ja orjattariksi, olisin siitä vaiti, sillä sen vaivan takia ei kannattaisi kuningasta vaivata!" (Ester 7:3-4)
Kuninkaan kysyessä, kuka on rohjennut tehdä sellaista, saa hän vastauksen: "Se vastustaja ja vihamies on tuo paha Haman!" (Ester 7:6). Tämän jälkeen kuningas nousee vihoissaan ja menee linnan puutarhaan, ja tullessaan takaisin linnaan, hän tapaa Hamanin heittäytymästä juuri vaimonsa lepovuoteelle, jolla Ester lepää. Ja kuninkaan suusta ei ehdi päästä kuin sanat: "Vai tekee hän vielä väkivaltaa kuningattarelle linnassa minun läsnäollessa", niin jo kuninkaan ruhtinaan Hamanin kasvot peitettiin, ja yksi hoviherroista, Harbona, kertoi kuninkaalle puusta, jonka Haman oli valmistuttanut Mordekaille. Niinpä Hamanin kohtaloksi tuli, kuninkaan käskystä, ripustaminen juuri samaan puuhun. Sen jälkeen kuninkaan viha asettui. (Ester luku 7, loppujakeet.)

Lahja Esterille ja Mordekaille, sekä valtuutus pelastaa oma kansansa

Kuningas lahjoitti samana päivänä Esterille Hamanin talon, ja antoi Mordekaille sinettisormuksensa, jonka oli otattanut pois Hamanin sormesta ennen tämän puuhunripustamista. Ester pani Mordekain Hamanin talon hoitajaksi. Luku 8 kertoo näistä.

Kuningas ojensi Esterille kultavaltikan, ja hän sai luvan pyytää, että kirjoitettaisiin määräys joka peruuttaisi Hamanin juonen ja kirjeet juutalaisten tuhoamiseksi. Mutta, kuningas ei voinut peruuttaa asiaa, koska määräys oli tehty ja hänen sinettisormuksellaan sinetöity. Niinpä Mordekai kirjoitutti kaikkiin maakuntiin, sataan kahteenkymmeneen seitsemään, määräyksen juutalaisille, Intiasta Etiopiaan saakka, kolmannessa kuussa sen kahdentenakymmentenä kolmantena päivänä, että kuningas sallii, että he saavat ryhtyä puolustamaan henkeänsä hävittämällä, tappamalla ja tuhoamalla, maakunnan kaiken sen kansan joka heitä ahdistaa, sekä myös lapset ja vaimot, ja ryöstämään, mitä heiltä on saatavana saalista. Päivä tulisi olemaan sama päivä kaikissa Ahasverosh'n maakunnissa, 12. kuun kolmantenatoista päivänä. Ja kirjeen jäljennökset on julkaistava kaikissa maakunnissa, tiedoksi kaikille kansoille, että juutalaiset olisivat valmiit kostamaan vihollisillensa, jakeet 5-14.

Luku jatkuu ja kertoo meille, kuinka kaikille juutalaisille, Shushanissa ja kaikissa maakunnissa, tuli suuri ilo ja riemu ja kunnia, sekä pidot ja juhlat. Ja paljon muiden kansain jäseniä kääntyi juutalaisiksi, sillä kauhu juutalaisia kohtaan oli vallannut kansat.

Voitto

Kahdennessatoista kuussa sen 13. päivänä, jona kuninkaan käsky ja hänen lakinsa oli toimeenpantava, sinä päivänä jolloin juutalaisten viholliset olivat toivoneet lyövänsä heidät, mutta joka kääntyikin toisinpäin, kokoontuivat juutalaiset kaikissa kaupungeissa joka kuningas Ahasverosh'n maakunnassa, ja voittivat muiden kansain jäsenet, hankkien heille onnettomuutta, eikä kukaan estänyt juutalaisia, sillä kauhu oli vallannut kaikki kansat, Ester luku 9.

Mordekain maine levisi kaikkiin maakuntiin, ja pelko sekä kunnioitus häntä kohtaan, lisääntyi. Voimme lukea luvusta 9, kuinka hän tuli yhä mahtavammaksi. Juutalaiset voittivat kaikki vihollisensa, lyömällä heitä miekalla, surmaten ja tuhoten, ja tekivät heille mitä tahtoivat. Shushanin linnassakin he tappoivat ja tuhosivat 500 miestä, ja tämä luku tuli kuninkaan tietoon. Kuningas kysyi Esteriltä, kuningattareltaan, mitä hän nyt pyytäisi, ja tämä pyysi, että sallitaan seuraavanakin päivänä tehdä samaa mitä juutalaiset olivat saaneet tehdä taistellessaan vihollisiaan vastaan, ja että myös Hamanin kaikki kymmenen poikaa ripustetaan puuhun. Niin tehtiin. Seuraavana päivänä, 12. kuun 14. päivänä Shushanin linnassa tapettiin 300 miestä, mutta juutalaiset eivät käyneet käsiksi saaliiseen. Myös muut juutalaiset maakunnissa kokoontuivat puolustamaan itseään, ja tappoivat 75000 vihamiestä käymättä käsiksi saaliiseen kahdennentoista kuun 13. päivänä, mutta 14. päivänä he lepäsivät pitäen sitä pito- ja ilopäivänä (jae 17). Sentähden maaseudun juutalaiset, jotka asuvat maaseutukaupungeissa, viettävät 12. kuun 14. päivän ilo-, pito-, ja juhlapäivänään ja lähettävät toisilleen maistiaisia.

Juhla ja maistiaiset, sekä lahjat

Mordekai kirjasi ylös nämä tapahtumat (Ester 9. luku, jakeesta 20 eteenpäin), ja hän lähetti kirjeet kaikille juutalaisille kuningas Ahasverosh'n maakuntiin, säätäen heille, että heidän oli vietettävä 12. kuun 14. päivää ja saman kuun 15. päivää joka vuosi, koska juutalaiset olivat päässeet rauhaan vihollisistansa ja heille siinä kuussa murhe oli kääntynyt iloksi ja suru juhlaksi. Heille säädettiin, että heidän oli vietettävä ne päivät pito- ja ilopäivinä ja lähetettävä toisilleen maistiaisia ja köyhille lahjoja. Nämä otettiin pysyväksi tavaksi.

Puur tai pur tarkoittaa arpaa, ja koska Haman oli punonut juonen ja heitättänyt arpaa päivästä, jolloin juutalaiset jokaisessa Ahasverosh'n maakunnassa tuhottaisiin kokonaan, niin sentähden näille juhlapäiville annettiin nimi sanasta arpa, eli PUR/PUUR (Ester 9:24), josta tulee monikko PURIM, arvat.

Juutalaiset itse säätivät ja ottivat itselleen ja jälkeläisilleen ja kaikille heihin liittyville muuttumattomaksi ja pysyväksi tavaksi, että näitä kahta päivää oli vietettävä määräyksen mukaisesti ja määräaikana joka vuosi ja että jokaisen sukupolven ja suvun oli näitä päiviä MUISTETTAVA ja VIETETTÄVÄ muuttumattomina juutalaisten keskuudessa eikä niiden MUISTO saanut hävitä heidän jälkeläisistänsä, Ester 9:27-28.

Voimaansaatettiin toinen KÄSKYkirje, ja Mordekai lähetti kirjeet, ystävällisin ja vilpittömin sanoin, kaikille juutalaisille Ahasverosh'n sataan kahteenkymmeneen seitsemään maakuntaan, saattaakseen säädöksenä voimaan nämä Puurim-päivät niiden määräaikoina, niinkuin juutalainen Mordekai ja kuningatar Ester olivat niistä säätäneet ja niinkuin juutalaiset itse olivat säätäneet itselleen ja jälkeläisilleen määräykset niihin kuuluvista paastoista ja valitushuudoista. Näin säädettiin Esterin käskystä nämä Puurim-määräykset ja kirjoitettiin kirjaan (oik. kirjakääröön), Ester 9:29-32.

Juutalaisilla on tapana viedä makeita lahjoja, maistiaisia, tämänkin juhlan aikana, kuten tehdään Uutena Vuotena; joka on JHVH'n Sanan mukaan oikeasti keväällä siinä kuussa jolloin vietetään Pesach-juhlaa, sen kuun ensimmäinen päivä; ja Chanukkanakin. (Myös Sukkot-juhlana viedään maistiaisia, mutta silloin erityisesti syksyn sadosta.) Näistä maistiaisten viemisistä voimme lukea Sanasta, mm. seuraavista pyhien Kirjoituksista: Nehemia 8:10- 12 ja Esterin kirja 9:19-22.

Miksi viettää Purim-juhlaa?

Ehkä jotkut miettivät, miksi tulisi viettää Purimia, sillä kuten Chanukkakaan se ei ole JHVH'n seitsemän Hänen erikseen säätämän Juhlan joukossa. Mutta, eikö tätäkin juhlaa voi ja saa viettää, sillä onhan sekin mainittu JHVH'n Sanassa!? Eikö asia olekin verrattavissa myös nykypäivän Purim-sanomaan, kun juudalaisia ja jisraelia asuu yhä ympäri maailmaa (ja myös Israelissa), ettei heitäkään ketään yritettäisi tuhota ja hävittää kansaa kokonaan?! Mielestäni nykypäivän Hamanit uhkaavat omaisuuskansaa ihan yhtälailla, mutta kokonaan he eivät pysty kansaa hävittämään, sillä aina on oleva jäännös. Jäännöksestä voidaan lukea esimerkiksi näistä jakeista: Jesaja 10:21- 22 ja 2. Kuningasten kirja 19:31 sekä Roomalaiskirje 9:27 ja 11:5.

Loppulause

Nyt, kun olet lukenut artikkelin ja toivottavasti Sanan kohdatkin huolella, niin huomaat, kuinka tärkeä juhla Purim on. Sen viettäminen ja maistiaisten ja lahjojen vieminen köyhille, on täysin Raamatullista, ja on myös täysin pyhien Kirjoitusten mukaista viettää aikaa paastoten ja valittaen kovaan ääneen Elohim'lle; sillä osallisuus omaisuuskansan kohtaloihin kuuluu jokaiselle elävälle uudestisyntyneelle uskovalle, olitpa fyysisesti Israelin tai Juudan kansalainen taikka et. JHVH'n Sana pysyy aina, ja sen eläväksi ja uskossa vastaanotettavaksi Pyhässä Hengessä, tekevät nämäkin Esterin kirjan tekstit.

HYVÄÄ PURIM-JUHLAA! Israelin huoneen kalenterin mukaan, joka näkyy tämänkin sivun vasemmassa ylälaidassa olevasta kalenteripäiväyksesta klikaten, voidaan seurata myös juhla-aikoja hebrealaisittain. Sieltä katsottuna Purim on huomenna, eli siis alkaa tänä sabatti-iltana, auringon laskettua Israelissa, Jerusalemissa n. klo 18.00 (oikeammin klo 17.47).

Teija K., 15.03.2014, päivitetty 18.03.2014