Huomautus: Artikkelin kirjoittaja vastaa vain omista kirjoituksistaan, eikä jaa automaattisesti mitään näkemystä tai kantaa muiden sivustolla kirjoittavien kanssa.

Ajattelun pohja

Tässä artikkelissa kerron heprealaisen ajattelun ja kreikkalaisen ajattelun eroista. Lukijalle saattaa olla järkyttävää huomata, että länsimainen ajattelu on erottanut ihmiset Raamatusta. Annan myös esimerkkejä Raamatusta, ja selitän ne kunnolla. Kirjoituksen alku on teoreettisempi, mutta lue pidemmälle, hyvää kannattaa aina odottaa.

Perus ero

"Thedistinctionarises from the difference between doing and knowing. The Hebrewis concerned with practice, the Greek with knowledge. Right conduct is theultimate concern of the Hebrew, right thinking that of the Greek. Duty andstrictness of conscience are the paramount things in life for the Hebrew; forthe Greek, the spontaneous and luminous play of the intelligence. The Hebrewthus extols the moral virtues as the substance and meaning of life; the Greeksubordinates them to the intellectual virtuesthe contrast is between practiceand theory, between the moral man and the theoretical or intellectual man."

Noin kirjoittaa filosofian Professori William Barrett. Suomennettuna hän kertoo että heprealaisen ja kreikkalaisen ajattelun ero on pääasiassa siinä että heprea on kiinnostunut käytännöstä, mutta kreikka on kiinnostunut tiedosta.

Minä lisään, että Paavalin ja apostolien opetus painottuu melko voimakkaasti tuon asian selittämiseen kreikkalaistuneille juutalaisille ja kreikkalaisille. He kirjoittavat, "usko ilman tekoja on kuollut", mutta ovatko kreikkalaiset ymmärtäneet? Eivät ole, vaan kreikkalainen ajattelu on painanut päälle. Suomessakin uskovia kiinnostavat valtavasti uskon asiat, lukevat tätä sivustoakin, mutta alas, juuri kukaan ei ole kiinnostunut tekemään mitään käytännössä.

Barrett jatkaa, "oikeat teot ovat heprealaisen päällimmäinen huolenaihe, oikea ajattelu taasen kreikkalaisen". Tällä sivustolla korostamme jatkuvasti oikeita tekoja, Jumalan Käskyjen seuraamista, ja saamme siitä kristityiltä lakihenkisyyden leiman. He ovat huolissaan, että me ajattelemme väärin ja olemme langenneet pois uskosta. Mutta, he eivät ole huolissaan että me teemme väärin. En ole koskaan kuullut kenenkään väittävän että Käskyjen käytännön seuraamisella on pahoja käytännön seurauksia.

Me puolestamme olemme huolissamme kristittyjen puolesta, sillä me tiedämme että kristityt tekevät käytännössä väärin, ja että heidän teoillaan ja tekemättä jättämisillään on pahoja käytännön seurauksia. Meille esimerkiksi se, että he syövät sikaa, ei ole päällimmäisenä teoreettinen kysymys, vaan kysymys siitä että he syövät jotain mikä ei ole ruuaksi tarkoitettua, eikä hyvästä. Samoin Sapatin pitäminen ei ole meille kysymys oikeasta ajattelusta ja teoriasta, vaan levosta ja Jumalan palveluksesta. Teot ovat se mistä näkee oikean teorian, teot näyttävät onko teoria oikein.

Barrett jatkaa, "heprealainen korostaa moraalisia asioita elämän sisältönä ja tarkoituksena; kreikkalainen korostaa älyllisiä asioita elämän sisältönä ja tarkoituksena". Tämä ero heijastuu esimerkiksi siinä, että Raamattu puhuu Kuningaskunnasta, mutta kreikkalaiset puhuvat demokratiasta. Kreikkalaiselle on tärkeää äänestää vaaleissa oikeaa puoluetta ja kokea että hän ajattelee oikein, heprealaiselle puolestaan on tärkeää että asioille oikeasti tehdään jotain ja hänelle on vähemmän tärkeää että hän on oikeassa ajatuksiltaan.

Pysähtynyt versus liikkuva

Kreikkalainen ajattelee luonnostaan että muutos on pahasta, kaikki asiat hajoavat ajan kanssa. Kreikkalaiset puhuvat olevansa edistyksen puolesta, mutta itse asiassa he ovat hyvää vastaan. Missään tämä ei näy selkeämmin kuin siinä, että kreikkalaiset halveksivat Jumalan Lakia, koska se on heidän mielestään vanha, ja siten tietysti hajonnut jo aikoja sitten. Heprealainen puolestaan ajattelee elämää liikkuvasti, tulevaisuus on täynnä mahdollisuuksia ja elämä jatkuu. Heprealaiselle Jumalan Laki on Elävä Laki, ei paikoillaan oleva laki. Sana Vanha on heprealaiselle arvonimi.

Esimerkki tuosta, kysymys sinulle: mitä ajattelet Jumalasta?

Jos ajattelet, että hän on ääretön, suuri, armosta rikas ja vahva, tai jotain muuta sellaista, niin sinä ajattelet kreikkalaisesti. Mutta, jos ajattelet, mitä Jumala on tehnyt sinulle tai muille joskus, tai mitä Jumala tekee nyt tai tulevaisuudessa, niin sinä ajattelet heprealaisesti. Huomaa tämä asia, sillä on vaikeaa, hyvin vaikeaa, luottaa Jumalaan, tehdä mitä Jumala haluaa ja ylistää Jumalaa, jos ei ensin ajattele sitä mitä Jumala tekee ja on tehnyt.

Konkreettiset versus abstraktit käsitteet

Psa 103:8 Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa.

Tuossa on hyvä esimerkki siitä, miten abstraktiksi Raamattu on käännetty. Tuo lause ei tarkoita yhtikäs mitään! Mutta, katso miltä kuulostaa, kun vaihdan sanat heprean sanojen konkreettisiin merkityksiin:

Psa 103:8 Syliin vetävä ja suosiollisesti kumartava on JHVH, hidas puhkumaan nenästään ilmaa ja viivyttelemätön nyökkäämään hyväksyvästi.

Kuten huomaat, heprea on hyvin konkreettinen, kuvainnollinen ja sinä pystyt kuvittelemaan sen, miten Jumala pitää sinusta! Huomaa myös, että Suomen käännöksestä ei selviä että "pitkä" sanassa "pitkämielinen" on sanan "suuri" vastakohta. Englannin KJV:ssä sanotaan "slow to anger, and plentous in mercy", sen kääntäjä ei myös ole tajunnut heprean vastakohtaistamista.

Heprean selitys (ks. WLC):
(rachum - juuri: racham, syleillä; ero on kirjain vav, joka on naula. naula antaa merkityksen kiinnittää, siten rachum: "vetää syliin")
(ve'chanun - juuri: channun, kumartaa hyväksyvästi matala-arvoisempaa)
(JHVH)
(arek - olla hidas)
(afim - nenä (miltä viha näyttää on nenästä puhkumista))
(ve'rab - kirjaimet: pää-koti, merkitys: olla täydessä hallinnassa, riittävillä resursseilla ja siten viivyttelemätön)
(chesed - juuri: chasad, nyökätä - chesed: nyökätä hyväksyvästi)

Eräs tunnettu paikka

Osoitan sinulle miten vähän sinä tunnet Raamattua, puuttumalla kenties maailman kuuluisimpaan Raamatunlauseeseen, abstrakti:

Joh 3:16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

Konkreettinen:
Joh 3:16 Sillä niin on Jumala silmiin ulottumatonta huomioinut kuin Isä perhettään, että hän antoi Liiton jatkumiseksi ainokaisen talon jatkajansa, suureksi näkemiseksi ettei yksikään häneen jatkuvasti tukeutuvista, eksyisi pois Isän kodista, vaan hänellä olisi silmiin ulottumaton oikein erottaminen.

(ks. Joh 3:16 HNT)

Mitä asiaa kreikkalaiset ovat tuosta jakeesta hukanneet, kreikkalaisella ajattelullaan? Kreikkalaiset ovat hukanneet perhekeskeisyyden. Hepreaksi ei ole rakkautta ilman perhekeskeisyyttä, muu ei ole rakkautta, heprea sulkee automaattisesti pois homoliitot ja kaiken muun sekaannuksen.

Kreikkalaiset ovat hukanneet myös sen, että antaminen on hepreaksi liiton jatkamista. Heprea tekee selväksi, että antaminen tehdään aina kahdesta tarkoituksesta, Jumalan Liiton säilyttämiseksi ja ihmisten välien säilyttämiseksi. Näin siis heprean Johanneksesta voidaan ymmärtää, että Jumala antoi Poikansa, jotta Hänen Liittonsa Israelin kanssa pysyisi. Pieni sana, ja kreikkalainen hukkaa todella paljon asiaa!

Suomen käännös, joka pohjaa kreikkalaiseen filosofiaan, käyttää sanaa, "hukkuisi", mutta heprean sana tarkoittaa eksymistä pois kodista, tässä kontekstissa nimenomaan Isän kodista. Minusta tämä on hieman surkuhupaisaa, sillä Kreikka on hepreaksi Javan, ja tarkoittaa lentohiekkaa. Lentohiekkaan uppoaa sitä enemmän mitä enemmän rimpuilee, ja lopulta hukkuu.

Kaikkein pahin puute kreikkalaiselle tulee kuitenkin sanassa "elämä". Tämän äärimmäisen vakavan puutteen seurauksena uskovaiset kautta maailman luulevat, että elämä alkaa Taivaassa, tai että elämä on sitä että ei ole fyysisesti kuollut. Heprean käsitys elämästä on huomattavasti kehittyneempi. Hepreassa elämä on sitä että erottaa asioita oikein, jos asioita erottaa väärin se ei enää ole elämää, vaan kuolemaa. Jos siis suomeksi elät, seuraamatta Jumalaa, niin heprealainen todistaa että sinä et elämää ole koskaan nähnyt!

Syventyminen elämään

Jos heprean sana "elämä", chajah laitetaan perusmuotoon chai, silloin se tarkoittaa sitä, joka on työllä erotettu, eli synnytetty. Tästä sanasta tulee myös Chavvah, kaiken "elämän" äiti, kaiken synnyttäjä äiti, joka Eevana tunnetaan. Tämä synnyttämis asia on äärimmäisen tärkeä, sillä tiedätkö mitä siitä sanotaan:

Joh 3:3 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa".

Kun ymmärrämme että "elämä" on oikein erottamista, ymmärrämme että joka ei erota mikä on oikein ja mikä on väärin, niin sama ei ole milloinkaan edes erotettu jakamaan oikein, toisinsanoen hän ei ole milloinkaan syntynyt! Hän on yhä kuoleman tilassa, niin kuin kirjoitettu on:

Gen 2:17 mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman

Mutta, mitä pitää erottaa oikein ja väärin? Ihmisen täytyy erottaa pitää Jumalan Käskyt! Sen vuoksi on kirjoitettu:
Lev 18:5 Noudattakaa minun käskyjäni ja säädöksiäni, sillä se ihminen, joka ne pitää, on niistä elävä. Minä olen Herra.

Tästä asiasta Paavali kirjoittaa jotain, mitä ei kovin moni ymmärrä:

Gal 3:11 Ja selvää on, ettei kukaan tule vanhurskaaksi Jumalan edessä lain kautta, koska "vanhurskas on elävä uskosta".
Gal 3:12 Mutta laki ei perustaudu uskoon, vaan: "Joka ne täyttää, on niistä elävä".

(Hab 2:4 Katso, sen kansan sielu on kopea eikä ole suora; mutta vanhurskas on elävä uskostansa.)

Mitä Paavali kertoo, ja jota useimmat eivät ymmärrä, on että jos ei ole syntynyt, niin ei kyllä voi elääkään! Eli, jos ei ole ensin erotettu jakamaan oikein (syntynyt elämään), niin ei voi jakaa oikein (elää). Jos sokea ohjaa sokeaa, niin molemmathan lankeavat kuoppaan, eikö niin?!

Tietämättömät, jotka vääntävät kirjoituksia omaksi kadotuksekseen, väittävät että Mooseksen kautta annettu Laki antoi iankaikkisen elämän sitä noudattaneille. Laitetaan tuo lause konkreettiseksi, niin sinä näet että se on täysin järjetön: "Laki antoi iankaikkisen oikein erottamisen sitä noudattaneille". Järjettömyys on siinä, että jos joku ottaa Lain omakseen, niin hän ON JO jakanut oikein ennen kuin hän on Lakia edes oppinut. Siis, joka ei ole ensin uskonut, jakanut oikein, ei ole kertakaikkiaan voinut ottaa Lakia todellisesti vastaan. Samoin, joka sanoo uskovansa, mutta ei ole ottanut Lakia, eli Jumalan Opetusta vastaan, ei ole kertakaikkiaan voinut syntyä ylhäältä, eli olla erotettu ulos väärin jakamisesta.

Ei siis ihmekään että Ilmestyskirjassa lukee (korjattu King James Version pohjalta):

Rev 22:14 Autuaat ne, jotka pitävät Hänen Käskynsä, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin!

Summaan koko elämän ketjun oikeiden uskovien kohdalla:

1) Usko, eli Häneen tukeutuminen (monesti hädässä)
2) Uudesti syntyminen eli erotus väärin jakamisesta (kuolemasta, ts. synnistä) jakamaan oikein (elämään)
3) Hänen Käskyjensä pitämistä, oikein jakamista, eli elämää
4) Syöminen elämän puusta on oikein jakamista, eli elämää
5) Pääsy portista sisään on olla oikein jaettu, eli elävä

Tämä ei ole liian vaikeaa.

Joel 21.11.2015