Mutta Paavalin odottaessa heitä Ateenassa hänen henkensä hänessä kiivastui, kun hän näki, että kaupunki oli täynnä epäjumalankuvia. Niin hän keskusteli synagogassa juutalaisten ja jumalaapelkääväisten kanssa ja torilla joka päivä niiden kanssa, joita hän siellä tapasi. Ja muutamat epikurolaiset (materialismin ja nautinnon opettajat) ja stoalaiset filosofit (korostetaan tyynenä säilyvää mielenrauhaa ja tunteiden hillintää) väittelivät hänen kanssansa; ja toiset sanoivat: Mitähän tuo lavertelija [kreikan kielessä se merkitsee siementen kerääjää, joka yrittää loistaa viisailla sanoilla, jotka hän on siepannut kuuluisilta opettajilta; A.S] oikein tahtoo sanoa? Toiset taas sanoivat: Näkyy olevan vieraiden jumalien julistaja, koska hän julisti heille hyvää sanomaa (besoraa) Jahushuasta ja ylösnousemuksesta (Ap.t. 17:16-18).

Tässä on hyvä kuvaus kreikkalaisen sivistyksen täydellisestä rappiosta. Tämä on tyypillistä eurooppalaista sofismia (viisastelua), jossa vain spekuloidaan ja jaaritellaan, mutta mitään konkreettista ei tehdä. Nykykristillisyys peri tämän veltton, kreikkalaisen sofismin, roomalaiskatolisen "imurin" kautta. Kreikan valtion konkurssi oli profeetallinen kuvaus, että kristillisen valtakunnan jäsenten olisi aika jättää filhellenismi (kreikkalaisuuden ystävyys, ihannointi), kreikkalainen mytologia, epäjumalanpalvelus ja sofismi. Heidän olisi aika ottaa ensimmäistä kertaa vastaan taivasten kuningaskunnan heprealainen besora.

"Ja he ottivat hänet ja veivät Areiopagille ja sanoivat: 'Voimmeko saada tietää, mikä se uusi oppi on, jota sinä ilmoitat? Sillä outoja asioita sinä tuot meidän korvaimme kuulla. Me siis tahdomme tietää, mitä ne oikein ovat'. Sillä ateenalaisilla ja siellä oleskelevilla muukalaisilla, ei kenelläkään ollut aikaa muuhun kuin uutta puhumaan ja uutta kuulemaan (Ap.t. 17:19-21)."

Miehet pyysivät Shaulia Areopagille, taivasalla olevan tuomioistuimen eteen, joka valvoi siveellistä ja uskonnollista elämää. Kreikan Ateena oli suvaisevaisuuden kehto (Ap.t. 17:23). Tuomioistuin kitki pois vain kansaa pahoin turmelevat ja vaaralliset uskonnolliset opit ja filosofiat pois. Suvaitsevaisuus oli sen ajan politiikkaa, jota pidettiin sivistyneisyytenä. Ihmisille oli tarjolla kaikkia mahdollisia uskonnollisia, filosofisia ja moraalisia vaihtoehtoja. Tätä oppia Shlomo toteutti, mutta huonoin seurauksin (1 Kun. 11:1-10). Kreikka oli siis aikaansa edellä 2000 vuotta sitten, vai pitäisikö sanoa, että Kreikka oli silloin 2000 vuotta aikaansa jäljessä? Muinainen Kreikka oli tietoyhteiskunta, jossa 'kenelläkään ei ollut aikaa muuhun kuin uutta puhumaan ja uutta kuulemaan'. Maassa oli monia erilaisia filosofisia koulukuntia. Shaul toi rohkeasti esiin kirjeissään taivasten kuningaskunnan heprealaisia opetuksia, koska hän kirjoitti hellenistisessä vaikutuspiirissä oleville taivasten kuningaskunnan seurakunnille. Mutta mikä saikansojen taivasten kuningaskunnan seurakunnat niin nopeasti lankeamaan hellenismiin ja luopumaan heprealaisista juuristaan? Mikä sai nykyajan kristityt noudattamaan kirkkoisiensä opetuksia ja hylkäämään taivasten kuningaskunnan heprealaiset hengelliset isät ja heidän opetuksensa?

Kansojen hellenistäminen sai vauhtia Aleksanteri Suuren valloitusretkistä, jotka ulottuivat Kreikasta Egyptiin ja aina Intian Indusjoelle asti (330 eaa.). Makkabealaiskirjoista voimme lukea joidenkin juutalaisten harha-askelista hellenismin suuntaan, ja voimme oppia jotakin heidän lankeamisistaan. Juudea joutui Seleukidien, Syyrian hellenistisen valtakunnan, vallan alaisuuteen. Osa juutalaisista omaksuivat kreikkalaisten elämäntavat (175 eaa.). Antiokhos IV sai nimensä suuresta Antiokian kaupungista. Ei ollut sattuma, että hän sai sen nimen, sillä Antiokiasta tulisi eräänä päivänä taivasten kuningaskunnan työn ensihedelmä (Ap.t. 11:26). Antiokian taivasten kuningaskunnan seurakunta oli Jahushua Messiaan, Ylimmäisen apostolin, mahtikäsky hellenismin yli. Antiokhos IV toteutti juutalaisen valtuuskunnan tekemän aloitteen, että juutalaisten vanhimmat ja leeviläiset papit syrjäytettäisiin.

Helleenijuutalaiset halusivat Juudeasta kreikkalaisen kaupunkivaltion. He halusivat luopua JHWHn pyhistä kirjoituksista, kääntyä epäjumalanpalvelukseen, ryhtyä ruumiin kulttuurin palvelemiseen, moraalittomuuteen ja sofismiin. Ne juutalaiset, jotka pitäytyivät Vanhemman Liiton kirjoituksiin, menettivät Jerusalemin kansalaisuuden ja kaiken vaikutusvaltansa päättää julkisista asioita.

Mitä teki juutalaisten ystävä Antiokhos IV, joka oli saanut lempinimen Epifanes, joka tarkoitti 'ilmestynyttä jumalaa'? Hän häpäisi JHWHn temppelin, ryösti temppelin aarteet ja Jerusalemin, sytytti suuren osan kaupungista palamaan, repi alas kaupungin muurit. Kannattiko juutalaisten ihanoida hellenismiä? Kysyn siis nykyajan kristityiltä: "Onko Rooman katolisen kirkon kautta tullut hellenismi 'ilmestyksen jumala'? Lisäksi Epifanes kielsi JHWHn pyhän sanan noudattamisen, teki Jerusalemin temppelistä zeus-epäjumalan palvontapaikan, jonka alttarilla uhrattiin eläinuhreina sikoja. Tämän jälkeen kreikkalainen uhrisika juoksi pitkän matkan roomalaiskatolisen kirkon kautta suomalaisten nykyajan kristittyjen ruokapöytiin. Niinhän JHWHn sana sanoo, että 'jotka uhreja syövät, ovat alttarista osalliset' (1 Kor. 10:18b). Taivasten kuningaskunnan heprealaisuus ajoi uhrisiat järven pohjaan (Matt. 8:32), mutta hellenistinen, katolinen nykyajan kristillisyys, ajoi uhrisiat ruokapöytiin.

Antiokhos IV kielsi JHWHn sapatin ja juhlien pitämiset, eikä kukaan saanut tunnustaa olevansa heprealainen! Nämä vaatimukset kuuluvat tämän päivän kreikkalaisuuden perijän, nykyajan kristillisyyden perintöön. Nykyajan kristillisyys inhoaa taivasten kuningaskunnan heprealaisia juuria. He inhoavat Antiokian taivasten kuningaskunnan seurakuntaa, joka aloitti heprealaisen muodonmuutoksen sarjan kaikissa kreikkalaisissa paikallisissa seurakunnissa (Ap.t.11:26). Nykyinen kristillisyys inhoaa, sylkee ja halveksii taivasten kuningaskunnan heprealaista Jahushuaa, mutta "helleeni-Jeesuksen" he hyväksyvät riemumielin. Kirkkoisien lausumat ovat heille kuin 'ilmestynyttä jumalan' sanaa, epifanesta.

Liittojen varhaisina päivinä hellenistinen juutalaisuus näkyi ja kuului (Joh. 7:35 ja 12:20). Syvä oli edelleen juutalaisen kansan katkeruus hellenistijuutalaisia kohtaan. Sitä hillitsi jonkin verran yhteinen inhon ja vastenmielisyyden kohde, joka oli Rooma. Syvä antipatia tuli esille taivasten kuningaskunnan juutalaisten hellenistileskien avunannon laiminlyömisenä (Ap.t. 6:1). Onneksi he olivat tiukasti taivasten kuningaskunnan heprealaisia ja tekivät asiassa heti korjauksen. He valitsivat avustajikseen kuusi kreikankielistä juutalaista, ja yhden antiokialaisen proselyytin (Ap.t. 6:5). Taivasten kuningaskunnan heprealainen opetus teki Rooman imperumissa tehtävänsä, kunnes Rooma ja nykyajan kristityt lavastivat yhdessä taivasten kuningaskunnan heprealaisen perinnön ryöstämisen. Petoksen uskottavuutta he ovat sitten yhdessä korostaneet. Tästä hekumallisesta yhtymisestä syntyi roomalaiskatolinen kirkko.

Tsaarivallan aikana kaksi suomalaista miestä oli tuomittuna rikoksista. Heitä uhattiin Siperiaan lähettämisellä. Niinpä he kummatkin kirjoittivat armahdushakemuksen kuvernöörille, jolta tuli toiselle tuomio: "Ei Siperiaan!" Ja toisen kohdalla luki: "Ei, Siperiaan!" Tuomioissa ei ollut mitään muuta eroa kuin yksi "mitätön pilkku"! Tämän mitättömän pilkun tähden näiden miesten tulevaisuus näytti perin erilaiselta. Tätä tarkoittivat Jahushuan sanat:..."lo tavorjodachat o-qots echad min haTora...(Matt. 5:18)." Armahtajamme asettakoon pilkku sinne, minne Hän tahtoo sen asettaa. Tämä armahduksen "pilkku" on taivasten kuningaskunnan ahtaan portin luona!

Kavahda hellenismiä, okkultistisia voimia (2 Joh. 5:21). Älä kumarra Eurooppaa ja velkasaneerauksessa olevaa Kreikkaa, vaan kumarra yksin Häntä!

25.05.2011

Mauno K. Muokattu 6.11.2017