Anteeksi pyytäminen
Tämä kirjoitus on täydennystä opetukseen: Parannussaarna.
Anteeksipyytäminen ja anteeksiantamus kuuluvat lähinnä taivasten kuningaskunnan opetuslasten yhteyteen.
Useimmat maailman ihmiset antavat anteeksi, jos joku tai jotkut sitä heiltä pyytävät. Anteeksiantaminen on ollut jo kauan aikaa kristillisen valtakunnan vallan väline. Anteeksipyytäminen on vuorostaan ollut heidän keskuudessaan kuin tabu, kirosana, josta ei saa puhua. Ne, jotka pyytävät anteeksi, leimataan häviäjiksi, ja ne jotka antavat anteeksi "kruunataan voiton kruunulla". Nykyajan kristilliseen anteeksiantamiseen liittyy usein hyvityksen vaatimus, koska pelkkä anteeksiantaminen tuntuu monen anteeksiantajan mielestä liian helppohoitoiselta. Se on heidän mielestään liian pieni hinta, että 'heitä on loukattu'.
He antavat siis anteeksi, mutta samalla he tekevät selväksi, että toinen jää hyvityksen velkaa. Suusanallinen loukkaus muuttuu materiaaliseksi vaatimukseksi. Mikä on hyvitys? Se on arvoitus, hinta, jonka anteeksipyytänyt ratkaiskoon. Hänen päälleen sysätään velka, jonka suuruutta ei anteeksiantaja välttämättä vielä itsekään tiedä, koska hyvityksen hinta muuttuu nälän kasvaessa. Niin kauan, kuin tarpeeksi suurta hyvistystä ei ole tehty, nurja aseenteellisuus jatkuu. Näin herkkä anteeksipyytäjä on joutunut tietämättään materialistisen kiristyksen kohteeksi. Onko tämä anteeksiantamista?
Anteeksiantaminen on melko helppoa, mutta harvoilla on nöyryyttä pyytää anteeksi. Miksi? Koska anteeksipyytäminen vaatii enemmän uskallusta kuin anteeksiantaminen. Ilman anteeksipyytämistä ja anteeksiantamista taivasten kuningaskunnan lastenkin keskuuteen saattaa tulla kristillisen valtakunnan ongelmia, koska silloin he joutuvat antamaan saatanalle oikeuksia (2. Kor. 2:10-11). Taivasten kuningaskunnan lasten keskuuteen saattaa silloin sairauksia, taloudellisia ongelmia, mielenterveysongelmia jne.
Monet nykyajan kristityt vaativat anteeksipyyntöä toisilta, mutta eivät katso koskaan tehneensä ketään kohtaan väärin. He ovat uskonnollisen vallankäytön mestareita. He ovat oppineet käyttämään erilaisia vallan välineitä kuten riihikuivaa rahaa, kiinteää omaisuutta ja sosiaalisia suhteita.
Sinun ei tarvitse tiedostaa, että olisit tehnyt väärin jotakin taivasten kuningaskunnan opetuslasta kohtaan. Sinun tarvitsee vain tuntea, että suhde häneen ei ole enää sellainen, niin kuin se onennenollut(Matt. 5:23-24). Sinun tehtäväsi on ensin pyytää anteeksi, kuin jäädä odottamaan, että hän pyytää anteeksi sinulta. Anteeksipyytäminen on taivasten kuningaskunnan opetuslapselle kunnia-asia.
Tietenkin jatkuva turha anteeksipyytäminen saattaa olla jonkun mielestä kiusallista. Jos ei tiedä onko aihetta pyytää anteeksi, voi kysyä. Yleensä anteeksipyytämisen aiheita kohtaan ihmisillä on huono muisti. "Dementia" iskee monilla juuri tässä kohdassa. Kannattaa rukoilla Jahushuaa, että hengelliset aistit herkistyisivät. Taivasten kuningaskunnan uskovien yhteydessä keskinäisiä suhteita on koko ajan hoidettava. Se on tämän elämän kestävä työsarka.
Jos joku taivasten kuningaskunnan opetuslapsi on tehnyt jotakin veljeänsä vastaan, on pyydettävä anteeksi. Jos tehdyn vääryyden luonne on taloudellinen, on se pyrittävä korvaamaan, jos se on mahdollista, vaikka vääryyden anteeksiantanut veli ei sitä vaatisikaan. Sen jälkeen anteeksi saanut on vapaa Adonain armossa, kun hän ymmärtää, että hän on tehnyt asian korjaamiseksi sen, minkä on voinut. Siihen hänen on tyydyttävä.
Ylpeät ihmiset vaativat, "kuristaen kurkusta", aina anteeksipyyntöä muilta kanssapalvelijoiltaan (Matt. 18:28). Ikinä he eivät näe itse tehneensä mitään vääryyttä kenellekään. Toiset ovat aina heille velkaa, mutta itse he eivät näe olevansa ikinä kenellekään mitään velkaa. Tällaiset ihmiset kuormittavat ja vaarantavat oman elämänsä. He ovat kulkeneet laveaa tietä vaarallisen kauas. Heidän sydämensä on paaduttanut nykyajan kristillinen hapatus.
Egyptin kulttuurissa eaa. oli vallalla ylpeän arvot
1. Ei saanut tunnustaa mitään rikosta tai syntiä.
2. Ei saanut tunnustaa koetun edes vastoinkäymistä tai pettymystä.
3. Mitään väärintekemistä ei myönnetty.
Kristillisessä valtakunnassa anteeksipyytämisestä on tullut jokaisen ihmisen yksityisasia, joka tulee hoitaa Elohimin edessä yksityisesti pois ilman kasvojen menettämistä. Nykyajan kristillinen hapatus opettaa, että ihmisiltä ei tarvitse pyytää anteeksi, jos vain pyytää Elohimilta anteeksi. Adonai Jahushuako suojelisi heidän taipumattoman ylpeää sydäntänsä ja suojelisi heidän elämäänsä? Hän ei tee sitä. Kyllä Hän antaa kaikille niille anteeksi, jotka ovat ymmärtäneet antaa anteeksi niille, jotka ovat heitä vastaan rikkoneet (Matt. 6:12, 14-15), mutta seuraukset, että he eivät pyydä anteeksi, on heidän pakko itse kantaa. Ylpeät ovat aivan liian sokeita näkemään omia tekemisiään ja sanomisiaan, ja vaikka he sen näkisivät, ei heissä ole tarpeeksi nöyryyttä pyytää koskaan anteeksi.
Rabbi Jahushua sanoi, että ihmiset, jotka eivät pyydä anteeksi, annetaan kiduttajille [kr. käännöksessä tarkoitetaan juuri kiduttajia; Matt. 18:34-35 -> 5:25-26]. He joutuvat maksamaan velkansa" seuraukset viimeistä euroa myöten. Anteeksi pyytämättömyydestä johtunut veljensä tai sisarensa "kuristaminen" aloittaa taivaalliset oikeustoimet. Ettekö tiedä, että jokainen veljeä tai sisarta vastaan tehty vääryys kostetaan, jos sitä ei pyydetä anteeksi, ja mahdollisuuksien mukaan käytännössä korvata (1 Tess. 4:6)?
Kuinka onkaan anteeksi pyytämättömyydestä johtuva "kuristaminen" seurausten muodossa laskeutunut tämän kansan päälle! Saatana kiduttaa ihmisiä henkisellä ja psyykkisellä raskaudella, vastoinkäymisillä ja vaikeilla kiduttavilla sairauksilla. Kiduttaja toteuttaa vain ihmisten sille antamia oikeuksia eli anteeksipyytämättömyyden tai anteeksiantamattomuuden velan takaisinperintää. Saatanaa ei voi moittia, koska se tekee vain työtänsä, jonka sille ihmiset ovat antaneet. Saatanaa ei voi moittia laiskuudesta tai saamattomuudesta. On turhaa pyytää kiduttajaa väistymään, jos ihminen ei ole pyytänyt kasvokkain anteeksi kaikilta mahdollisilta ihmisiltä, joita kohtaan on anteeksi pyytämisen velkaa.
Muistan nuorena tilanteen, jossa eräs nainen teki minua vastaan suuren rikoksen. Annoin välittömästi anteeksi hänelle kaiken, ilman että hän tunnustaisi tehneensä mitään minua vastaan. Tämän tein täydestä sydämestäni. Pian kävi, että rikos palasi ajatuksiini, alkoi kalvamaan ja katkeroittamaan mieltäni. Silloin kuulin Jahushuan äänen, kun Hän sanoi: "Miksi annat väärän todistuksen lähimmäisestäsi (2 Moos. 20:16)?" Heti ymmärrykseni avattiin ja käsitin, että kun olen antanut anteeksi, ei lähimmäiseni ole ikinä tehnyt mitään vääryyttä minua vastaan. Jos muistelen rikosta, jota ei ole enää olemassa, on se väärän todistuksen antamista lähimmäisestä. Miksi syyttää lähimmäistä asiasta, jota hän ei ole ikinä tehnyt? Jos syytän lähimmäistäni asiasta, mitä hän ei ole ikinä tehnyt, olen valehtelija, ja saan Tooran mukaan saman tuomion, josta toista syytän (5 Moos. 19:18-19).
Tuomio armahtaa
Kuka tuntisi anteeksiantamuksen ja Elohimin armon niin hyvin, kuin taivasten kuningaskunnan heprealainen, josta Elohim on tehnyt suuren syntisen ihmisen (1 Tim. 1:15). Vain itsessään synnin nähnyt taivasten kuningaskunnan ihminen osaa armahtaa ja antaa anteeksi. Synnin näkeminen auttaa armahtamaan. Kun taivasten kuningaskunnan uskova näkee itsessään synnin, silloin hän ymmärtää, että hänen kaltaiselleen ihmiselle helvettikin on liian hyvä paikka. Tämän nähtyään hän voi armahtaa muita.
Tässä maassa ei ole mistään muusta opetuksesta niin huutava pula kuin anteeksiantamuksen ja - pyytämisen opettamisesta. Helvetin on noustava taivasten kuningaskunnanveljien ja sisarten olemuksessa, saarnaamaan ihmisille anteeksipyytämisestä ja anteeksiantamisesta ja niiden jälkeen tulevasta armahduksesta! Monet suomalaiset odottavat sanomaa taivaista, mutta he tarvitsevatkin armahduksen sanoman helvetistä!
Ylpeä ja anteeksi pyytämätön ihminen loukkaantuu toisten uskovien kehnosta vaeltamisesta, ja hän langettaa nopeasti tuomionsa. Joku rabbi Shmuel ben-Iddo saattaisi sanoa: "Toora on vesi, joka kulkee alaspäin ylpeää paeten, pysähtyen nöyrän luokse (1 Piet. 5:6 ja Jaak. 4:9-10)." Ylpeä uskova ei kestä myöskään mielestään kenenkään heikomman kulkijan menestystä tai onnistumista, koska se loukkaa hänen omanarvon tuntoansa.
On aika armahtaa, antaa anteeksi, pyytää anteeksi ja toimittaa, niin kuin ovat leeviläiset ylimmäiset papit ikivanhastaan toimittaneet, sovitusta Elohimin omien keskuudessa (4 Moos. 16:46-47). On aika käydä syntinsä nähneiden, taivasten kuningaskunnan nöyrien veljien ja sisarten kanssa armahtavaisuuteen, anteeksi antamiseen ja - pyytämiseen.
16.09.2012
Mauno K. Muokattu 23.10.2017
Ajattelun pohja - Kirjainkikkailua - saatanan peli - Jumalan pasuuna