Isäni varhainen tarina antoi heti sellaisen vaikutelman, että hänestä oli kasvamassa valtavirrasta poikkeava oman tiensä kulkija, joka ei kumartelisi muita. Nuorena miehenä hänestä tuli kaikkein pahin kiihkokommunisti. 50-luvulla hänet tunnettiin omalla kylällään äärimmäisenä kommunistisen vallankumouksen radikaalina. Hänen sydämensä ja sielunsa hehkuivat sosialismin punaiselle vaatteelle. 50-luvun lopulle ajan kulkiessa sosialismin vallankumouksellinen aate väljähtyi, isäni menetti palonsa ja hän vieraantui kommunismin ihanteista vähitellen.

1960-luvun alussa tapahtui isälleni yllättävä asia. Isäni näki yhtäkkiä `Jahushuan taivaalla ja kaatui samassa Elohim'in voimasta maahan`. Varmaa oli, että tälle fanaattiselle miehelle oli tarjona siitä hetkestä lähtien Elohim'in antama taivasten kuningaskunnan työ. Isäni radikaali sydän tarvitsi fanaattisen Elohim'in ilmestymisen. Isäni tarvitsi elämäänsä todellisen "palopommin" syttyäkseen elämään. Isäni ei kuitenkaan koskaan ymmärtänyt, mihin työhön hänet kutsuttiin, mutta sen hän oivalti, että hänet on kutsuttu johonkin radikaalimpaan palvelustehtävään kuin kristillistä valtakuntaa varten.

Isäni inhosi koko elämänsä ajan kaikkia uskontoja, filosofeja ja poliittisia aatteita, joista intohimon hehku oli väistynyt. Joskus hän saattoi kiinnostua jostakin filosofiasta, mutta kiinnostus jäi lyhytaikaiseksi. Kaikkea keskinkertaisuutta hän karttoi kuin "ruttoa". Hän rakasti kaikkea erikoista ja tavallisuudesta poikkeavaa. Hän etsi Elohim'in antamaa tehtävää, johon hän voisi kohdentaa koko Elohim'in sytyttämän palavan radikalismin, mutta sitä hän ei koskaan löytänyt. Nykyajan kristillisyys oli hänen mukaansa 'akkain virren veisuuta', jossa ihmiset istuivat hartaina kuin 'puu-ukot'.

Ehkä isäni Raamatun tunteminen oli sen verran kehnoa, ettei hän ymmärtänyt yhdistää taivaallista kohtaamista Damaskon tien tapahtumiin (Ap.t. 6:9). Jos hän olisi tutkinut menneitä sukupolviaan, olisi hän ymmärtänyt elämästään enemmän. Jos hän olisi sen oikein ymmärtänyt, olisi se merkinnyt "sodan julistamista" nykyajan kristillisyydelle, sillä Pyhän Hengen suurin vihan kohde on uskonnollisuus. Siihen sotaan hän olisi todennäköisesti syttynyt, koska taivasten kuningaskunnan besora on tarpeeksi fanaattinen 'miekka' . Isäni näki koko ajan ympärillään vastenmielistä, inhottavaa ja löyhkäävä kristillistä uskonnollisuutta, jossa ei ollut minkäänlaisia elämän ja radikalismin merkkejä.

Pikku hiljaa hiipui Elohim'in antama kutsu isäni sielusta ja sydämestä. Paaduttava "lohikäärme" pyrki tukehduttamaan hänen sielustaan radikaalin kaipauksen ja sydämestä hengen palon. Isäni sydämen toivo ja kaipaus radikalismin toteuttamiselle eivät koskaan täysin kuolleet, mutta hän kätki kaipauksen sydämeensä. Hän kulki kulkuansa kuin säästöliekillä. Hänen elämässään ei näkynyt intohimoa ja kiihkoa. Koko ajan oli jokin hukassa. Kuitenkin hän etsi sisimmässään väylää, jonka kautta hän voisi purkaa palavan hehkunsa liekin, elämän radikalismin, palavasti. Kutsumuksensa ohi kulkeminen johtui ympärillä vallitsevasta uskonnollisesta harhasta ja valheesta, jonka 'sammunut hiilos' suitsutti enää nukuttavaa kaasua, häkää, hänen sisäisiin sieraimiinsa.

Nykyajan kristillisyys ei tarjonnut isälleni mitään samaistumisen kohdetta. "Jeesus" oli olemassa, sen hän tiesi, koska oli Hänet nähnyt, mutta nykyajan kristillisyys tuntui sangen vieraalta. Aivan kuin sillä ei olisi ollut mitään tekemistä tuon radikaalin Miehen kanssa, joka oli hänelle taivaasta ilmestynyt. Niin, taivaasta tullut Mies oli kyllä radikaali, mutta missä oli radikaalin liekin purkamisen kohde? Isäni tarvitsi radikaalin opin tai aatteen, jolle voisi täysin sydämin antautua 'rystyset valkoisina' ja jonka puolesta voisi 'verissä päin' taistella kuin soturi. Hän halusi riemuita voitoista, eikä olla säyseä, nykyajan kristittyihin kuuluva 'vellihousu'.

Isäni varmaankin päätteli, että nykyajan kristillisyys ei ollut vastaus hänen fanaattisen sydämensä ja sielunsa kaipaukseen. Hän ymmärsi, että nykyajan kristillisyyden puolesta ei kannata nostaa 'tikkua ristiin'. Hänen sisimpänsä aivan kuin huusi, että hänen oli ehdottomasti koettava jotakin konkreettista, josta voisi pitää kiinni kuin 'hullu pullosta'! Hänen sydämessään oli vain mustaa tai valkoista, muita värejä ei ollut. Hänestä ei tullut 'puu-ukkoa' tai 'vellihousua, joka 'akkain virsiä olisi laulanut pehmoiset housussaan', vaan hän ennemminkin taisteli hurjan soturin lailla suolatonta, mautonta ja mitään sanomatonta nykyajan kristillisyyden saastaa vastaan. Nykyajan kristillisyydessä ei ollut hänen mielestään minkäänlaista ideaa. Hän varmaankin ajatteli, että 'jos tuo taivaasta tullut "Jeesus" olisi tarjonnut kutsun kristilliseen valtakuntaan, hän kieltäytyy kutsusta oma-aloitteisesti. Isäni päätös tuollaiseen ennakoituun kutsuun oli selvä: "Tuollaista veretöntä, elämätöntä ja aneemista elämää en kaipaa."

Vuodet kuluivat ja viina näytteli isäni elämässä aika ajoin suurta osaa. Juominen oli vain korvike, puudutusaine, joka toi lievitystä sisäiseen tuskaan, joka ei näyttänyt kuitenkaan koskaan osoittavan laantumisen merkkejä. Mistään hän ei löytynyt kohdetta, jonka vuoksi hän olisi voinut uhrata koko elämänsä. Isäni pyrki kaikin tavoin hillitsemään tuskaansa ja sisäistä hehkuvaa kaipausta, mutta huonolla menestyksellä.

70-luvun lopussa nykyajan kristittyjen ravistelijaksi ilmestyi Niilo "Nipa" Yli-Vainio, jonka radikaalisuuden rippeistä isäni piti. Katselimme ja kuuntelimme tv:stä hänen kokouksiaan."Nipassa" oli isäni mielestä hitunen sellaista radikalismia, joka vastasi hänen sisäiseen kaipaukseensa, mutta sittenkään "Nipassa" ei ollut radikalismia tarpeeksi. Ehkä isäni elätteli toivetta, että helluntailaisten 'mopo karkaisi käsistä' tai tapahtuisi jotakin, joka lopullisesti suistaisi helluntailiikkeen oikealle reitille, mutta helluntaihenki jäädytti kaiken.

Kun Niilo lähti, hiipui myös isäni kiinnostus hengellisiä asioita kohtaan. Myöhemmin isäni kävi yhden kerran helluntain kokouksessa. Sieltä tullessaan hän sanoi kiivaasti: "Ikinä en enää mene helluntaihin. Ne ovat tekopyhiä fariseuksia!" Isäni piti hyvät sanansa kuolemaansa asti.

Isäni sydämestä ja sielusta radikalismi ei kadonneet minnekään.Vuotta ennen isäni poislähtöä, lähetin hänelle Rabbi Jahushualta saamani sanoman, jossa kerroin, että 'hänen lähtönsä tapahtuisi pian'. Pyysin häntä 'toimittamaan talonsa'. Isäni lähtikin tästä ajasta pois radikaalilla tavalla. Kuollessaan hän oli yhtä radikaali, kuin hänen radikalisminsa kätketyssä sydämessään.

Elämäni radikalismia etsien

Lähdin murrosikäisenä kommunistien nuoriso-pioneerileirille. Etsin vastausta samaan kaipaukseen kuin isäni, mutta kun näin kommunistinuorten myyneen aatteensa ja palonsa, menetin kaiken mielenkiintoni marxilaisuutta kohtaan. Lauluissa oli kyllä radikaalin vallankumouksen sanoma, mutta laulavien sielujen tulet olivat 'vedestä sammuneet'. Tarvitsin paljon radikaalimman sanoman kuin laimean kiihkokommunismin tai natsismin. Niissä kummassakaan aatteessa ei ollut minulle tarpeeksi 'potkua'. Tarvitsin sellaisen sanoman, jonka puolesta kiivaileminen ei olisi turhaa.

Siunattu olkoon Hänen Nimensä, joka valitsi isäni jälkeen minut (Mauno), että toimittaisin sitä tehtävää, joka meni isältäni ohi. Vuonna 1988 'Rabbi Jahushua käveli seinän läpi ja käveli portaita alas juutalaisessa asussaan ja pyysi minua seuraamaan itseään'. On valtavan suurta armoa, että olen saanut Häneltä tämän kutsun. Taivasten kuningaskunnan opetuksellisprofeetalliseen tehtävään en katso olevani mitenkään arvollinen. Kenties, jos isäni olisi ottanut kutsun vastaan, en olisi saanut tätä armoa, mutta olen iloinen ja onnellinen, että olen nyt tässä tehtävässä, joka olisi isäni osaksi 60-luvun alussa, jos hän olisi ymmärtänyt tarttua siihen. Kadun vain, että olen tuhlannut niin monia vuosia, jotka olisin voinut käyttää taivasten kuningaskunnan hyväksi.

Äärikarismaattisessa kristillisyydessä on jotakin radikaalisuutta, josta pidän, mutta näiden uskovien henkisyyttä ja sielullisuutta inhoan. Heidän terve sielun ja sydämen elämänsä ovat täysin turmeltunutta, eivätkä he tiedä taivasten kuningaskunnasta mitään. Konservatiivinen nykykristillisyys taas tuo lisää inhimillisyyttä, mutta muuta siellä ei sitten olekaan. Ainoa, josta löytyy kaikki, mihin aito Pyhän Hengen synnyttämä radikalismi voi tarttua, ja minkä parissa se voi palaa kirkkaalla liekillä, on taivasten kuningaskunnan laaja besora.

Nykyajan kristillisyys on pahin rangaistus uskon fanaatikoille! Pahinta kidutusta Pyhän Hengen synnyttämää radikalismia vastaan on veltto nykyajan kristillisyys. Tilaisuudet eri 'kuppikunnissa' ovat vain kidutus-seremonioita, joissa vain pyritään lisäämään taivasten kuningaskunnan Rabbi Jahushuan kärsimyksiä. "Hengellisyyden" nimissä tehdään ihmisiä vastaan henkistä ja sielullista väkivaltaa. Tämän kaltaisia kokoontumisia karta.

Tänä päivänä on vaikea löytää enää ihmistä. Ihmiset ovat kadonneet. Käveleviä ihmisen kaltaisia on kyllä, mutta heissä on olemattoman vähän ihmistä. Ihminen ei ole välttämättä ihminen, vaikka häntä kutsutaan ihmiseksi, vaan ihmisen hänestä tekee hänen luontonsa. Nykyajan kristityissä ei ole ketään ihmisyytensä löytänyttä, koska terveen sielun löytäminen tapahtuu pyhän sanan mukaan vain taivasten kuningaskunnan ahtaan portin takana. Nykyajan kristittyjen sielun katoaminen johtuu sielun löytämisestä avaran portin luona. Niinpä heidän keskuudessaan ei voi tapahtua mitään sielunhoitoa. Lavealla tiellä ei löydy sielua, vaan siellä sielu kadotetaan.

Sielun hoitaminen eli sielun löytäminen taas tapahtuu taivasten kuningaskunnan ahtaan portin takana. Kaikkein eniten ihmiset pelkäävät oman itsensä ja toisten ihmisten kohtaamista. Tämän tähden nykyajan kristillisyys muistuttaakin rekrytointia, jossa "rakkaus on ulkoistettu". Kaikki "hengellisyys" saadaan automaatista, kun sinne vain laitetaan kolikko. Kaikki nykyajan kristillinen kokoustaminen on ulkonaisesti siistiä ja steriiliä, mutta kaikki on kadonnutta.

Loppusanat

Rabbi Jahushua on rakkauden vallankumouksellinen. Hänen radikaali vallankumouksensa jatkuu yhä tänäkin päivänä. Hänen kapinaliikkeensä, taivasten kuningaskunta, tulee lopulta nousemaan ja murskaamaan kaikki vastustajat ja viholliset, kuten profeetta Daniel sen kauniisti kirjoittaa.

Olen iloinen, jos nykyajan kristityt, joita hallitsee uskollisuuden henki, loukkaantuvat, mutta vakavasti ja vilpittömästi etsivien sydämiä emme tahdo loukata. Kannattaa lukea Sinetinkin kirjoituksia. Voimme suositella teille kirjoituksiamme (1 Tim. 4:16).

"Lumiauran" vauhti on ollut nopea viimeisten kolmen vuoden aikana. "Lumi" on lentänyt monen nykyajan kristityn päälle, ja osa heistä on hautautunut "lumen" alle. Pyhä Henki auttakoon sinua tulemaan "lumen" alta . Viimeiset kolme vuotta ovat olleet opetuksellisesti vauhdikkaampia kuin menneet 30 vuotta. Tämä johtuu vain taivasten kuningaskunnan opetuslapsille annetusta lupauksesta, jonka mukaan me saamme olla Rabbi Jahushuan yksityisoppilaina (Mark. 4:11, 34).

24.12. 2013

Mauno K.

Muokattu 12.10.2017