Alikategoria: israelia etsitään.Luettu: 50 kertaa. Osuttu: 52 kertaa. Fontin koko: pienennä - suurenna

I Y-DNA


Olen kirjoittanut tämän tekstin innostaakseni sinua. Tasapuolisuuden vuoksi otan esille tämän pienimuotoisen tutkimuksen, joka liittyy I-isälinjaan (löytyy ashkenazeista ja sefardeista).

Useissa viimeaikaisissa opetuksissani olen kirjoittanut teille heprealaisia sanoja. Vähänkään heprean kieltä opiskelleet ovat huomanneet puutteelliset taitoni. Syy heprean kielisten sanojen kirjoittamiseen johtuu muusta syystä. Se johtuu kaipauksestani välittää teille Elohimin Hengessä jotakin syvempää. Haluan välittää teille sisäisen iloni, että kokisitte kanssani Pyhän Hengen puhdistavaa, hoitavaa ja rakentavaa kosketusta. Hänen rakkautensa virtaa pyhien heprealaisten kirjaimien välityksellä, koska Jahushua on Elohimin sana.

Poul Borchsenius:

Vanhojen juutalaisten sukunimien yllä on välähdys ikuisuutta, palanen kuolemattomuutta. Jos juutalainen vaihtoi sukunimen, tapahtui se vakavan asian tähden. Heprealaiselle sukunimi tulee olla vanhurskaan nimi, sillä JHWHn sanaan on kirjoitettu, että jumalattoman nimi lahoaa (Sananl. 10:7 - Saarn. 7:1). Nimi on myös persoonallinen asia, esim. Jakov Chaim (elämä) tai Jehuda Rafael (Elohim parantaa). Heprealaiset ottivat Tanakhista nimet. Ne valittiin soinnin, kauneuden, täyteläisyyden ja kielen rytmin mukaan. Galutissa (maanpakolaisuudessa) ollessaan juutalaiset alkoivat käyttää kaksia nimiä. Ensin oli nimenä shem haqodesh, josta syntyi tunnettuja juutalaisia nimiä: Hasid (hurskas), Tsanua (nöyrä), Cohen, Sofer, Jochanan, Juuda, Zakkai (teurastaja), Meir (loistava) tai Hararit (har = vuori). Näitä nimiä käytettiin omien keskuudessa, mutta juutalaisen yhteisön ulkopuolella he käyttivät toista nimeä.

Liittojen ajan puolella huomaamme kuinka juutalaiset etunimet vaihtuivat: Tuomaksesta tuli Didymus (Joh. 20:24), Joosefista tuli Barsabbas (Ap.t. 1:23), Joosefista tuli Barnabas (Ap.t. 4:36), Juudasta tuli Barsabbas (Ap.t. 15:22) ja Jeshuasta tuli Justus (Kol. 4:11). Huomaamme pyhästä sanasta, että Shimonin nimi muuttui Pietariksi ja Keefaaksi ja Shaulista tuli Paulus. JHWH sanan tutkijat selittävät, että etunimen vaihtaminen johtui vainoista, mutta seuraava kirjoitus voisikentiesantaa asialle hieman toisenlaista näkökulmaa. On välttämätöntä tuntea heprealaista sielunmaisemaa, joka säästää pyhään hetkeen ja rakkauden täyttämään yhteyteen shem haqodeshin.

Historiaan on kirjoitettu, että Josef II (4.7.1787) velvoitti juutalaisia käyttämään saksalaisia sukunimiä, jota esimerkkiä muut kansakunnat seurasivat perässä. Kun sukututkimusta taaksepäin tehdään, on hyvä tietää, että 1700-vuosisadan lopulla tulevat juutalaissukujen nimet vastaan.

Paul Borchsenius:

Juutalaiset kutsuttiin toimikunnan eteen kaupungeissa ja heiltä kysyttiin, minkä nimisiä he tahtoivat olla. Jos hämmentynyt ja pelokas juutalainen ei osannut sanoa asiaa heti, aliupseeri päätti asian hänen puolestaan ja antoi seuraavia nimiä: Eselkopf (aasinpää), Ochsenschwantz (häränhäntä), Temperaturwechsel (lämpötilanvaihtelu), Stinker (haiseva), Bettelarm (rutiköyhä), Lumpe (riepu), Geländer (kaide), Schmetterling (perhonen), Pulverbestandteil (pulveriaines), Maschinendraht (konelanka) tai Nusskracker (pähkinäsärkijä).

Suomeen muutti hansakaupan aikoihin ja sen jälkeen runsaasti saksalaista väestöä. Jotkut tutkijat ovat kirjoittaneet, että Suomi oli vähällä muuttua saksalaiseksi kansakunnaksi. Tuhansia perheitä muutti Suomeen, lähinnä Turun rannikolle ja Kokemäen alueelle. Seuraavat nimet eivät ehkä tuo mitään mieleen: 1. Susi, Sutelainen, Hukka, Hukkanen, 2. Hirvi, Hirvinen, Hirvonen, 3. Kokko, Kokkonen, 4. Tikka, Tikkanen, 5. Pehkonen, 6. Nisu, Nisula, 7. Halkola, 8. Nokelainen, 9. Kivi, Kivinen, 10. Hiekkanen, Hietanen, 11. Rauta, Rautanen, 12. Peltonen, 13. Aho, Ahokas, Ahonen, 14. Mäki, Mäkinen, 15. Kallio, 16. Jokinen, Jokelainen, 17. Lampi, Lampinen, 18. Leino, Leinonen, 19. Mustonen, 20. Walkeapää, Valkonen, 21. Parta, Partanen, 22. Pitkä, Pitkänen, 23. Paksunen, Leveinen tai Lihavainen, 23. Laiha, Laihanen, 24. Miettinen, Mielonen, Neuvonen ja Teräväinen, 25. Hyvönen, Hyvärinen, 26. Lempi, Lempinen, 27. Hurskainen, 28. Kovanen, Kovalainen, 29. Lukkarila, Lukkarinen, 30. Pakari, Pakarinen, 31. Seppä, Seppänen, 32. Mylläri, Myllynen, 33. Kauppinen, Kauppila 34. Kilpi, Kilpinen, 35. Piiparinen, 36. Pursiainen, 37. Nauha, 38. Saikkonen, 39. Kotilainen, 40. Nurkka ja 41. Poikonen jne..

Kun sukunimet käännetään saksan kielelle: 1. Wolf, 2. Hirsch, 3. Adler, 4. Specht, 5. Busch -> Buschmann, 6. Waitz, 7. Holz -> Holzmann, 8. Russ, 9. Stein tai Fels, 10. Sand, 11. Stahl tai Eisen, 12. Ackermann, Feld -> Feldmann, 13. Brach - Brachmann, 14. Berg, 15. Fels, 16. Bach -> Bachmann, 17. Teicher, 18. Sonnenschein, 19. Schwarz, 20. Weissmann, 21. Barth, 22. Lang, Lange tai Gross, 23. Mager tai Hager, 24. Weise -> Weissmann, 25. Gutherz, 26. Liebmann tai Liebermann, 27. Gerecht tai Biedermann, 28. Ernst tai Finster, 29. Kirchner, 30. Becker, 31. Schmidt -> Eisenschmidt -> Goldschmidt tai Nagler, 32. Muller (saksal. u) tai Miller, 33. Kaufmann, 34. Schilder tai Schiller, 35. Spielman, Geiger, Fiedler tai Pfeiffer, 36. Kahn tai Schiff, 37. Bandmann, 38. Semler tai Krengel, 39. Hausen, 40. Winkel tai Winckler ja 41. Sohn tai Jung. Löytyihän niitä juutalaisnimiä!


I1:n isälinjan leviäminen


Olen kerännyt historiallisia tietoaja Wikipediasta, Kansojen Historiasta ja Historian kartastosta:


- Historian tutkijat sanovat, että n. 500 eaa. Ukrainan alueelta alkoi kansainvaellus kohti Pohjois-Saksaa, Tanskaa, Etelä-Ruotsia ja - Norjaa.

- Rautakaudella 600 jaa. asutus levisi Kyröjoen ympäristöön, Satakunnan alueelle Teljästä, Sastamalasta ja Ramolaan asti sekä lounais-Suomeen.

- 950 jaa. alkoi Tanskan kuningaskunnan kukoistuskausi, jolloin se hallitsi Pohjois-Saksin rannikon, Itä-Englannin ja Etelä-Ruotsin.

- 1030 jaa. Knut Suuren aikana Tanskan kuningaskunta laajeni, jolloin lähes koko Englanti ja Norja liitettiin kuningaskuntaan.

- 1096 - 1270 jaa. aikana Tanskan laivat purjehtivat Saksin rannikolle Rostockiin, Liettuaan, Viroon ja Etelä-Suomeen.

- Valdemar Sejrin aikana 1220 jaa. Englanti ja Norja irtaantuivat Tanskasta. Tanska (vendit) hallitsivat Pohjois-Saksin rannikkoa ja Viron rannikkoa.

- Kalmarin unionin aikana (1397 - 1523 jaa.) Tanska, Norja, Länsi-Suomi, Etelä- ja Keski-Ruotsi ja Islanti olivat muodostaneet yhteisen unionin.

- 1600 jaa. siirtolaisia muutti Kokemäen alueelta Etelä-Pohjanmaalle.

- Hansakaupan ajasta 1200 jaa. aina 1500-luvun puoliväliin asti Saksalainen ritarikunta hallitsi miltei koko Itä-meren itäpuoleisen rannikon aina Narvaan asti.

- 1600-luvulla Tanska ja Norja muodostivat yhtenäisen valtakunnan.

- 1648 jaa. Ruotsi valtasi Saksin rannikolta Etu- Pommerin ja Bremenin.

- 1658 jaa. Ruotsi valtasi Tanskalta Etelä-Ruotsin (Skoone).

- 1814 jaa. Norja erosi Tanskasta ja liittyi Ruotsin kanssa unioniin.

- 1905 jaa. Ruotsin ja Norjan unioni purkaantui.

--------------

On totta, että eri maiden sukunimiin tapahtuvat vertaamiset ovat viitteellisiä. Tarkoitukseni oli vain järkyttää, koska kaikki ei ole sitä, miltä se päällisin puolin näyttää. Oppimisen edellytys on siinä, että uskallamme kyseenalaistaa itsestään selviksi tunnetut ja tiedetyt asiat. Ottakaa huomioon aikaisemmin kirjoittamani historiallinen tosiasia, että monet tuhannet saksalaiset hansakauppiaat ja nk. kauppasaksat muuttivat Suomeen asumaan! Palaan vielä tähän asiaan lyhyesti tuonnempana.


Paul Borchsenius:

Leeviläiset osasivat usein valita nopeasti nimensä: Cohen, Cohn, Kahn, Kaplan, Katz, Kagan, Kaganovitch, Levy, Levison, Halevy, Lehman, Löwe ja Levin.


Juutalaisia sukunimiä tulee sanasta Juuda, sillä hän on kuin naarasleijona (1 Moos. 49:9). Iso leijona on Lavi. Juudasta tuli Löwe. Naftali on nopea hirvi [ajjalla], joka käännettiin sukunimiksi saksaksi Hirsch tai Hertz; ranskaksi Cerf ja slaavilaisissa kielissä Jelin tai Jelinik. Benjamin on raatelevainen susi [zeev] (1 Moos. 49:27), joka käännettiin saksaksi Wolf tai Wulf.

Kun luin tämän tekstin Paul Borchseniuksen kirjasta Pitkä vaellus,tutkinhieman tuota 1 Moos. 49. lukua:

Ruuben (1 Moos. 49:3-4):

Kocha= voima, mahti ->Macht

Majim= vesi->Wasser

Mishkav= vuode->Lager


Simeon ja Leevi(1 Moos. 49:5-7):

Mekerot= miekat->Schwert + Degen

Juuda(1 Moos. 49:8-12):

Gafen= viini->Wein

Shen= hammas->Zahn

Laban= valkoinen->Weiss

Chalav= maito->Milch

Sebulon (1 Moos. 49:13):

Chof= ranta->Ufer

Jam= meri->See + Meer

Anijja= laiva->Schiff

Jarkat= peräpää->Ende

Isaskar (1 Moos. 49:14-15):

'Jostain syystä' aasi ei ole kelvannut sukunimeksi, mutta maa on kelvannut.

Arets= maa->Land

Daan (1 Moos. 49:16-18):

Din= tuomari-> Richter

Shavet= heimo, sauva->Stamm + Stock

Nachash, shefifon= käärme->Wurm

Derekh= tie->Weg

Iqeve= vuohinen->Fessel

Sus= hevonen->Ross

Rakhav= ratsastaja->Reiter

Gaad (1 Moos. 49:19):

Gaadilla on sana kintereillään eli aqav, joka tarkoittaa kantapäätä. Tälle sanalle ei löytynyt saksankielistä sukunimeä.

Asser (1 Moos. 49:20):

Ajjala= hirvi->Hirsch

Shafer= kaunis, mainio->Gut

Joosef (1 Moos. 49:22-26):

Ben porat Josef ben porat (Hedelmöitsevä poika Joosef, hedelmöitsevä poika); alei-ajin banot tsaada alei-sheur (yli tyttärien silmän, marssii yli muurin) -> 1 Moos. 49:22 jne.

Para= hedelmä-> Obstbaum + Frucht

Shur= muuri -> Wall + Mauer + Wand

Qashet= jousi-> Feder + Bogen

Zeroa= käsivarsi->Arm

Jad= käsi-> Blatt + Hand

Berakha= siunaus-> Segen

Even= kivi-> Kern + Stein + Edelstein

Tähän voin sanoa, etteivät nämä nimet suinkaan edusta juutalaisessa yhteisössä Israelin heimoja, vaan juutalaiset ovat ottaneet itselleen nimensä Jaakobin siunauksesta. On tietenkin mahdollista, että jonkin sukukunnan siunauksesta otettu sukunimi on tullut oikealle henkilölle.

Paul Borchsenius kertoo kirjassaan:

Ensimmäinen esimerkki: Schatz on lyhenne ja tulee sanoista saliah tsibbur, joka merkitsee 'lähetettyä laulajaa, esilaulajaa. Toinen esimerkki: Sach ei tarkoita Saksia, vaan se tulee sanoista zera qodesh, joka takoittaa pyhä siemen.

Juutalaiset myös keksivät sukunimiä,joihinhe kätkivät jotakin syvällistä JHWHn sanasta.

Paul jatkaa:

Ammattista otettuja nimiä ovat, esim. Fleicher (taurastaja), Weber (kutoja), Goldschmidt (kultaseppä), Silverman (hopeamies), Steinscneider (kivenhakkaaja), Krämer (rihkamakauppias), Wechler (vaihtaja), Delbanco (pankkimies), Geiger (viulunsoittaja), Pfeiffer (pillipiipari) ja Spielmann (soittaja).

Arvokkaita jalometalleja ilmaisevia nimiä olivat esim. Goldstein, Diamant, Rubin ja Rubinstein.

Sitten juutalaiset antoivat kaupungin tai maan mukaan sukunimen.


Myös he antoivat nimiä, jotka tulkitsivat kodittomuutta ja koskaan sammumattoman vanhan maan kaipausta, esim. Ellend (maasta karkoitettu) ja Gaster (vieras).

En ole löytänyt Netistä luetteloa Suomeen muuttaneista saksalaisista suvuista ja heidän sukunimistään, mutta keräsin pienen joukon nimiä, mitä löysin. Jatkakoon joku näitä tutkimuksia eteenpäin. Löysin seuraavat nimet Avotaynusta, jotka ovat vähintäin viidellä matchilla varustettuja: Dannenberg, Hackman, Hertz, Schmidt, Winter, Lackman, Hartman, Reiher, Bock, Brauer, Hagen, Bremer, Eichman ja Lemke.

Julkaistu 2012 - 2014

Mauno K.

Muokattu 27.09.2017


Jaa tämä artikkeli Facebookissa:
Jaa

Muita sinua mahdollisesti kiinnostavia artikkeleita:
Äitilinjat - Kaikki saavat laulaa
Keskustelu kategoriassa Yleiset, johon tämä artikkeli kuuluu
Keskustelua pyörittää Disqus