VIULUNRAKENTAJA


Työhuoneessaan istui viulunrakentaja ja hän kertoi, miten hänestä tuli viulunrakentaja: "Tilaisuus teki yrittäjän, mutta ei rahasta, vaan myötätunnosta kaltoin kohdeltuja soittimia kohtaan (nykyajan kurjat kristityt; Joh. 3:16). Ryhdyin tähän hommaan, kun huomasin, että asiat ovat täällä rempallaan (kristillinen valtakunta). Amatöörejä (puoskareita;pastoreita) on vaikka kuinka paljon, ja viulut ovat aika kurjasti korjattuja. Viulunkorjaajan (pastorin) on parempi ensin ajatella ja tehdä vasta sitten, sillä tehtyä ei saa tekemättömäksi. Amatöörien (pastorien) on parempi olla viuluja korjaamatta. En minäkään Stradivariusta uskaltaisi korjata."

Viulunrakentajan työpöydällä lepäsi kaksi viuluvanhusta, joista toinen saattaisi olla aito Johann Babtist Schweitzer 1800-luvulta. Viuluparantolaan tullessaan Johann Babtist oli kannesta haljennut (1. Kor. 14:7 8), ja sen kielet kaipasivat vaihtoa (1. Kor. 14:1 - 22). Viulunrakentaja sanoi tästä viulusta: "Jos se on aito (taivasten kuningaskunnan opetuslapsi), sillä on enemmän arvoa kuin meidän autollamme (1. Piet. 1:18 19), ja jos se on kopio, on se hyvän viulunrakentajan (puoskarin; pastorin) tekemä (2. Kor. 11:14, 26). Sitten hän jatkoi: Nimilappu (esim. helluntailainen tai joku kutsuu itseään taivasten kuningaskunnan opetuslapseksi, vaikka ei olekaan) ei todista mitään. Lappuja sai aikoinaan ostaa Berliinin juna-asemalta. Mikä todistaa sitten viulun aitouden (että on taivasten kuningaskunnan opetuslapsi)? Asiantuntijat (taivasten kuningaskunnan oppineet) pystyvät sanomaan aitouden viulun muodosta, mallista ja puukon jäljestä (2. Kor. 3:2 - 3 ja Gal. 4:19)."

Kesken hionnan hän kurkkaa pienellä hammaslääkärin peilillä instrumentin sisään (Ps. 17:3) ja kertoi: "Viulun sielu on sen sisällä. Tämä viuluraukka on irti liimauksesta (totuudesta), joten se tarvitsee uuden suonen päähän (monen nykyajan kristityn tulisi saada sellainen). Se saa myös uudet kielet ja tallan (kohottaa ja pingottaa kielet), joka on nyt vain siihen laitettava ( Jes. 53:10, Matt. 8:16-17, 1. Piet. 2:24).

Viuluja tuodaan tänne joko säpäleinä tai vain vähän korjausta vailla olevina. Uudet viulutkin saattavat liimauksistaan halkeilla (taivasten kuningaskunnan opetuslastenkin on valvottava hengellistä tilaansa). Joskus halkeamia aiheuttaa liian pitkä pönkkä (antaa soinnin ja sijaitsee viulun sisällä e-kielen kohdalla - opillinen rakennevika), joskus taas pakkanen (rakkauden kylmeneminen).

Viulu (taivasten kuningaskunnan opetuslapsi) on kuin viini - paranee vanhetessaan (K.V. 7:9, Joh. 2:10). Remontti ei alenna soittimen arvoa eikä vie soinnilta terää. Sointi saattaa todellakin parantua vanhetessaan. Erään muusikon viulu tippui lattialle ja hän myi sen tikkukasana pois. Ostaja korjautti soittimen ja siitä tuli parempi kuin koskaan.

Vanha viulu ei kuitenkaan huoli kaverikseen uutta, nuorta puuta (Matt. 9:16- 17). Uutta puuta ei pidä viuluun laittaa (Hepr. 5:11-14 ja 6:1-3). Vanha puu soi aivan eri tavalla. Sointiin jo vaikuttaa, että puuaines on otettu toisesta puusta. Stradivariuksen (taivasten kuningaskunnan opetuslapsi) tekijöiden tiedetään aikoinaan koputelleen metsissä puita soinnin selvittämiseksi (Ilm.3:20).

Kukaan ei ole vielä pystynyt (nykyajan kristityt) matkimaan Stradivariuksen sointia (Ap. t. 5:13). Edes viulun materiaalin koostumusta ei tiedetä, sillä reseptiä ei koskaan kirjattu ylös (nykyajankristityt hylkäsivät taivasten kuningaskunnan perinnön; 2. Kor.5:1). Cremonan viimeinen viulunrakentaja vei salaisuuden hautaan (taivasten kuningaskunnan heprealaisten opetuslasten hylkääminen tapahtui noin 100 jaa., kun viimeiset Jeshuan apostolit lähtivät ajasta ikuisuuteen; Onneksi salaisuudet voidaan vielä lukea pyhästä kirjasta! 1. Kor. 15:20).

Laadukkain ja ainoa ammattilaisten hyväksymä viulupuu kasvaa yli 2000 metrin korkeudella Alppien etelärinteillä (taivasten kuningaskunnan opetuslapset ovat hyvin harvinaisia; Matt. 27:32 35).

V. 2008

Editoitu 3.3.2018

Mauno K.