Siunattu olkoon Sinun Nimesi!

Siunasin Hänen Nimeänsä, kun menin sisälle bunkkeriin. Kuulin, kun Hän sanoi: "Mistä tuo ääni kuuluu, joka siunaa Minua?" Hän tiesi kyllä, että pienessä wc:ssä,"betonibunkkerissa", siunasin Häntä (Matt. 10:21, Efes. 1:3 ja Ilm. 7:12).

Suomessa on perin harvinaista ja tavallisuudesta poikkeavaa, että joku jossakin siunaa Hänen Nimeänsä. Toki sekin on harvinaista, että joku siunaa Häntä wc:ssä. Nykyajan kristityt eivät siunaa Häntä missään eikä milloinkaan, niin kuin tekee heprealainen kansa.

Jatkoin Hänen Nimensä siunaamista. Hän oli hyvin otettu ja liikuttunut. Rukoilin odottamattomasti ja yllättävästi! Ps. 139:1-6: "Adonai, Sinä tutkit minua, ja tunnet minut. Istuinpa minä tahi nousen, Sinä sen tiedät; Sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa. Käynpä tahi makaan, Sinä sen havaitset ja kaikki minun tieni ovat Sinulle tutut...".

Eikö elämämme ole usein ennalta arvattavaa? Eikö elämämme ole monesti jatkuva, samankaltainen kiertorata, jossa ei tapahdu mitään uutta tai poikkeavaa? Joka päivä toistuu sama vanha kaava. Tällaista on elämämme, ja Rabbi Jahushua seuraa siltikin sitä jatkuvasti! Luulisi Hänestä elämämme seuraamisen olevan puuduttavan tylsää?! Kuitenkin tiedämme, että elämme Hänelle; elämämmekin on rakas! Hän rakastaa kaikkea, mitä me pidämme arkipäiväisenä. Hän rakastaa meitä kaiken arjen keskellä. Hän rakastaa elämäämme, koska olemme siellä!

Kun olin nuori nykyajan kristitty poikamies, luin pyhistä kirjoituksista, että Ylimmäinen Pappi Jahushua rukoilee lakkaamatta taivaallisissa (Hebr. 7:25). Sain ilmestyksen kautta sellaisen ymmärryksen, että koska Ylimmäinen Pappi rukoilee taivaallisissa kaiken muun hengellisen työn yläpuolelle, tekisin sitä, mitä Hän arvostaa. Minun asiani ei ole koskaan ollut arvostella, mitä Hän pitää arvokkaana! Minun tehtäväni on tehdä, mikä Häntä miellyttää. Kun toiset nuoret uskovat miehet lähtivät harrastustensa pariin, tunsin olevani niin heikko, että en voinut muuta tehdä kuin antautua rukoilemaan.

Rukouskammioni oli suuren lukupöydän alla, jonne hivuttauduin (päivittäin) makaamaan vähintäin kahdeksaksi tunniksi. Pöydän alla vietin nuo lyhyet rukoushetket. Harmitti, että päivässä oli vain 24 tuntia, että rukoukselle ei jäänyt enempää aikaa. Minun piti rukoilemisen lisäksi tehdä työtä ja nukkua. Kaikkein makeinta oli aika, jonka otin nukkumisesta, tai sitten ryntäsin töistä kotiin kahvitauon tai ruokailun aikana rukoilemaan. Sen minkä toiset tuhlasivat syömiseen, sen ajan säästin rukoukseen! Se oli hengellistä matematiikkaa.

Kun olin siellä pöydän alla ja rukoilin, yhtäkkiä suuhuni tulivat sanat: "Siunattu olkoon Hänen Nimensä!" En ehtinyt lipaisemaan sanoja takaisin. Ne tulivat Pyhän Hengen voimalla. Uskovana ajattelin, ettei 'tällaisia sanoja ole sopivaa sanoa'! Epäilin, oliko tuollaista ajatuksia missään liittojen ajan puolella. Pelkäsin, että tällainen rukoileminen on kerettiläistä, epäraitista! Mitä Adonai tekee siunaamisella? Eikö Hän pärjää taivaallisessa ilman siunaamistani? Hän elää siunausten keskellä! Mitä Hän vielä tarvitsee? Pelkäsin, että jos rukoilisin toisten uskovien kanssa, suustani pääsisivät nämä sanat liukahtamaan! Mitä siitä tulisi? Onneksi nykyajan kristityillä yleensä oli aivan olematon tarve rukoilla, joten olin turvassa. Monelle nykyajan kristitylle rukous oli vain välttämätön paha, tai rituaali, jonka toiminnallisuus korvaa.

Koskaan ei rukous, jossa siunaan Häntä, ole jättänyt minua rauhaan! En siunaa Häntä sen tähden, että olisin pyyteellinen. En siunaa sen tähden, että Hän tarvitsisi jotakin, vaan Hänen Nimensä siunaaminen on palvomista ja ihailemista. Barukh-sanassa (barakh = polvistua) on valtava täyteys! Se on Hänen jumalallisuutensa tunnustamista.

Tänä päivänä 2017 muuttukoon elämänne ennalta arvaamattomaksi, niin 'kuin on tuuli, josta ei tiedä, mistä se tulee, ja mihin se menee'. Yllättäkää Rabbi Jahushua, että Hän joutuu olemaan teidän kanssanne aina varuillaan. Hän pitää siitä. Silloin ette vaella ole vanhan uskonnollisen kaavan mukaan. Eikö ole piristävää sanoa: "Mitä vain voi tapahtua, missä vain ja milloin vain, ja kenelle tahansa, ja niin yllättäen, ettei kukaan voinut aavistaa"...,."ja äkisti on tuleva temppeliinsä Adonai, jota te etsitte... (Malak. 3:1)."

01.08.2012

Mauno K.

Muokattu 13.10.2017