Rakastaminen
Tämä opetus rakkaudesta on tarkoitettu vain taivasten kuningaskunnan opetuslapsille, koska vain heidän elämässään loistaa valo, rakkaus. Vain he tuntevat Hänen rakkautensa, valonsa, joka 'loistaa kaikille huoneessa oleville'.
"Silloin tuli hänen luoksensa eräs kirjanoppinut, joka oli kuullut heidän keskustelunsa ja huomannut hänen hyvin vastanneen heille, ja kysyi häneltä: 'Mikä on tärkein [ensimmäinen; rishon] kaikista ohjeista' [piqqurim]? Jahushua vastasi: Ensimmäinen [rishon] on tämä: 'Kuule, Israel: Adonai, meidän Elohimimme, Adonai on yksi; ja sinä olet rakastava (rakastat) [Toorassa: you shall love -> viahavetta] Adonaita, sinun Elohimiasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi'. Toinen on tämä: 'Sinä olet rakastava (rakastat) [veahavetta] lähimmäistäsi niin kuin itseäsi'. Ei ole mitään ohjetta [piqqude], suurempaa kuin nämä. Niin kirjanoppinut sanoi hänelle: 'Oikein sanoit, Rabbi, totuuden mukaan, että 'Yksi Hän on, ja ettei ketään muuta ole, paitsi Hän' (Mark. 12:29-31 -> 3 Ms. 19:34 ja 5 Ms. 6:5)."
Tiedämme, ettei tällaista "ensimmäistä määräystä tai ohjetta" ole olemassa, eikä uutta käskyä, sillä Johannes kirjoitti: "Rakkaani, en kirjoita teille uutta käskyä [chadash piqqude/choq], vaan vanhan käskyn, joka teillä on alusta ollut... ( Joh. 13:34 -> 1Joh. 2:7-10 -> 2 Joh. 1:5). Miksi Jahushua ja Johannes käyttävät sanaa chadash = uusi tai uudistettu? Johannes selitti heprealaisen käsitteen: "mikä on totta Hänessä ja teissä; sillä pimeys on mennyt ohi (darkness is passing away; ISR), ja totinen valo jo loistaa (1 Joh. 2:8)." Heprealainen uusi päivä alkaa pimeydellä, 'kunnes päivä valkenee ja aamutähti koittaa teidän sydämissänne' (2. Piet. 1:19b). Tämä tarkoittaa pimeyden väistymistä, menemistä ohi, ja alkavan totisen valon loistamista, kuten Johannes opettaa. Tämä valo on Messias-valoa.
Jerusalemissa näkyvä kuun sirppi näyttää, että uusi kuukausi on alkanut. Pimeys ei näytä mitään, koska 'pimeys ei sitä (valoa) käsittänyt' (Joh. 1:5b). Rakastuminen on aamunkoitto, joka tapahtuu Room. 13:12-13:sta jakeiden välissä. Tahdotko tulla pimeydestä valoon? "Pimeyden katoaminen" tarkoittaa rakkauden päivän, valon tulemista. Rakastuminen liittyy profeetalliseen kirjoitukseen: "Vartija, mikä hetki yöstä on (Jes. 21:11)?" Joku rabbi Ush ben-Tachrea saattaisi sanoa tähän: "Kun pystyt näkemään ihmisen kasvot, on valoa niin paljon, että voit tunnistaa hänet veljeksesi. Siihen asti on pimeää ja yö vallitsee (vrt. 1 Joh. 2:9,11)."
Ilman rakkautta ympärilläsi on vain pimeää. Valo (aram. = Nehora) tarkoittaa rakkautta, joka tulee esiin vain teoissa: "Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa (1 Joh. 3:18 -> Jaak. 2:15-17)." Jahushua sanoi: "Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa (Matt. 5:16)." JHWHn sanassa ei ole rakastamisen ja vihaamisen välillä mitään. Oliko tämä sinulle yllätys? Meillä on heprealaiset kirjoitukset, joissa on vain valo ja pimeys. Joko rakastat tai vihaat (1 Joh. 3:10). Olet joko kuollut tai elävä (1 Joh. 3:14). Elohimin rakkaus on teonsana, jota toteuttamalla taivasten kuningaskunnan oppilaalla myös rakkauden tunteet heräävät, sillä rakkauden tunteet vahvistuvat hyvien tekojen tekemisten mukana.
Penseys ei ole valoa, vaan pimeyttä, jonka Jahushua oksentaa suustaan ulos (Ilm. 3:16). Nykyajan kristittyjen hahmottama välimuoto rakkauden valon ja vihaamisen pimeyden välissä on vain kreikkalaista filosofiaa ja hölynpölyä. Joku rabbi Elifelet ben-Shearja saattaisi sanoa: "Heprealaisuudessa ei ole harmaata väriä, vaan ainoastaan valkoinen ja musta." Suomeksi sanottuna se tarkoittaa "kyllä" tai sitten "ei" (2 Kor. 1:19). Nykyajan kristillinen penseys on pimeyttä!
Koska 'Elohimin pyhä sana on kuin leka, joka kallion murtaa' (Jer. 23:29), se loukkaa aina lihallista, kieroutunutta, mieltä. Hänen pyhä sanansa on taipumaton kuin tuomarin oikeussalin pöytään iskemä nuija, jonka paukahdus kertoo, että asia on loppuun käsitelty. Joku rabbi Avishua ben-Eleazar saattaisi 'vetää etusormellaan kurkun poikki'. Valitustietä ei ole, sillä taivaallinen tuomioistuin on oikeusistuimista korkein, joka on tehnyt päätöksensä (Jaak. 2:13-14 -> 4:12a). Ei auta pimeyttä rakastavien ihmisten valitukset ja ruikutukset (Joh. 3:19-20)!
Jos taivasten kuningaskunnan ahdasta porttia tavoittelevat tietäisivät, että valo on taivasten kuningaskunnan ahtaan portin takana, he tavoittelisivat sitä, päästäkseen valon ääreen. Valoa ei ole muualla kuin taivasten kuningaskunnassa! Nykyajan kristillinen ja rabbiininen valtakunta ovat taivasten kuningaskunnan rakkauden tuntemisen suhteen täydellisessä pimeydessä. Taivasten kuningaskunnan uskon harjoittamisen kautta 'valo alkaa ensimmäistä kertaa loistamaan'. Rakkautta, valoa, on olemassa, mutta oletko jo kulkenut ahtaan portin läpi taivasten kuningaskuntaan? Onhan kirjoitettu, että 'Elohimin rakkaus on vuodatettu Pyhän Hengen kautta sydämiimme' (Room. 5:5). Elohimin rakkauden vuodattaminen tapahtuu vain taivasten kuningaskunnan sisäpuolella. Elohimin koko rakkauden, taivasten kuningaskunnan heprealaisen Messiaan Jahushuan, on taivasten kuningaskunnan seurakunta ottanut vastaan noin 2000 vuotta sitten. Uskovat voivat rukoilla lisää rakkautta, mutta rakkautta ei vuodateta ihmisten sydämiin taivasten kuningaskunnan ulkopuolella. Taivasten kuningaskunnan sisäpuolella rukoiltakoon, että sydämiin vuodatettu jumalallinen rakkaus kasvaisi ja tulisi yhä ilmeisemmäksi keskinäisen ykseyden kautta tälle maailmalle (Joh. 17:23 ja 2 Tess. 1:3).
Monella nykyajan kristityllä on itsensä kohtaamisen pelko. Monelle vihan paljastuminen omasta sydämestä on kaikkein julminta ja armottominta, mitä voi tapahtua (1.Joh. 4:18)! Hyvän uskovaisuuden identiteetin romahtaminen on kaikkein kamalinta. Tämä on kuitenkin parasta, mitä uskovalle voi tapahtua. Usein huonoa sydämen tilaa puolustetaan, että 'me kaikki olemme heikkoja'. Niin kauan raadollisuus salataan, eikä myönnetä täydellistä perikatoa, korjausta ei tapahdu. Omaa uskonnollista mainettaan ja kunniaa monet nykyajan kristityt suojelevat viimeiseen hengenvetoon asti. Etkö antaisi nykyajan kristillisen kunniasi ja maineesi pois, jos tietäisitte, että saat VALON, rakkauden?
"Jos joku sanoo: 'Minä rakastan Elohimia', mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Elohimia, jota hän ei ole nähnyt (1 Joh. 4:20)."
Rakkaus Elohimia kohtaan vahvistuu vasta sen jälkeen, kun ihminen on osoittanut käytännössä rakkautensa toista ihmistä kohtaan, sillä kahden todistajan todistus on pätevä. Kuitenkin koko jumalallinen rakkaus on saanut alkunsa, että Hän on rakastanut YKSIN ensin meitä (1 Joh. 4:19b). Älköön kukaan vain luulko rakastavansa Elohimia (1 Kor. 8:2-3), jos hän ohittaa taivasten kuningaskunnan veljensä ja sisarensa (1 Joh. 3:17 -> 1 Ms. 3:21).
Tapasin taannoin erään nykyajan kristillisen lahkon pastorin, joka sanoi murheellisena: "Seurakuntamme jakaantui kahtia. Ruotsinkieliset perustivat oman seurakunnan." Vastasin hänelle: "Jos olisitte rakastaneet toisianne, ette olisi siihen kyenneet." Tämä mies oli pimeydessä, jossa ei ollut valoa. Ne, jotka todella rakastavat toisiansa taivasten kuningaskunnan rakkaudella, valolla, ovat kuin lapsia, jotka ovat taitamattomia tekemään mitään pahaa toisilleen (Room. 16:19 - > 1 Kor. 14:20). Se on Elohimin teko, että taivasten kuningaskunnan opetuslapsista tehdään pahuuden tekemisen suhteen täysin lahjattomia, täysin osaamattomia. Uskon teot, jotka voidaan tehdä jumalallisen rakkauden kautta, ovat todellisia. Tie Elohimin rakastamiseen vie taivasten kuningaskunnan ahtaan portin kautta, siksi Shema`-tunnustus alkaa kuuliaisuudesta JHWHn äänelle.
21.06.2012
Mauno K.
Muokattu 14.10.2017
Syntymättömät israelilaiset - Joosef - Oletko sinä Israelilainen? - Saastaisuudesta osa 2