NÄKY KÖYSISTÄ JA ANKKURISTA

Viikon ensimmäisen päivän aamuna, viime sunnuntaina anivarhain, kun palvoin ja kiittelin Taivaan Isää ja rukoilin, niin yhtäkkiä aloin nähdä näkyä. Mieheni heräsi samalla hetkellä, ja aloin kertoa hänelle hiljaisella äänellä mitä näin, maatessani vuoteessamme.

Näky köysistä ja ankkurista, 23.03.2014 aamulla n. klo 8.30 alkaen

Taivas oli ylläni, tummat synkät pilvet päällä, oli kuin olisin kokenut, etteivät rukoukseni olisi menneet sen paksun pilvimassan läpi. Yhtäkkiä pilvimassa kuitenkin avautui ja siihen tuli aukko, josta laskettiin eteeni hyvin vahva ja paksu köysi.

Näin minusta vasemmalle yläviistoon, luoteen suuntaan kotipaikkakunnaltamme, pilvimassan keskellä myös aukon, ja samanlainen köysi laskettiin alas. Sitä köyttä pitkin alkoi kiivetä lettipäinen tyttö, iältään n. 10 vuotta tai vähemmän. Hetipian kaksi muuta pikkulasta, tyttö ja poika, alkoivat kiivetä omaa köyttään pitkin, sillä samanlainen paksu köysi oli laskettu myös heidän eteensä pilvimassaan tulleesta aukosta.

Minä sanoin miehelleni kiivetessäni, että voin asettaa jalkani solmun kohtaan ja levätä siinä hetki, kunnes taas jatkan kiipeämistä köyttä pitkin, aivan turvallisena.

Pian aloin nähdä muitakin köysiä, jotka asettuivat taivaan ja maan välille pilvimassaan tulleista aukoista, näin niin tapahtuvan eri ilmansuunnissa. Minusta katsottuna kaakkoon, eräs keski-ikäinen mies sylkäisi kämmeniinsä, solmi takin lanteillensa ja alkoi innokkaana kiivetä. Hän huusi muille lähelleen kerääntyneille ihmisille, että: "kiivetkää tekin, tämä on turvallista ja mahtavaa", mutta muut jäivät ihmettelemään, eivätkä kiivenneet.

Eräs vanhempi nainen alkoi kiivetä rohkeasti jonkin ajan kuluttua, minusta katsottuna koillisessa.

Kun mies, joka kiipesi minusta katsottuna kaakossa, oli hyvällä matkalla ylös, alkoi salamoimaan ja satamaan vettä. Näin kuinka alhaalla hänen luonaan olleet ihmiset yhä kokeilivat köysiään, mutta eivät uskaltaneet lähteä kiipeämään, saati edes roikkumaan köydessä solmujen varassa. Yhtäkkiä satoi vettä aivan kaatamalla, ja ihmiset minun ympärilläni ryhtyivät keräämään sankoja ja saaveja, jotta saisivat vettä itselleen. Minä en kastunut, eikä se mies siellä kaakossa, sillä näin hänet täysin kuivana jatkamassa yhä kiipeämistään. Niiden ihmisten, jotka olivat siis samalla suunnalla kaakossa, köydet muuttuivat erittäin liukkaiksi ja siten mahdottomiksi enää kiivetä; ja myös aivan kuin jotain vahvan paksun öljyn tai tervan kaltaista tuli niihin köysiin, ja sekin esti kiipeämisen. Minulle tuli sellainen tietoisuus, että perkele esti näin ihmisten kiipeämisen heidän epäuskonsa tähden.

Ihmiset minun ympärilläni etsivät edelleen vesiastioita ja -sankoja kerätäkseen vettä, jota asiaa hämmästelin suuresti. Itse olin kiivennyt köyttä pitkin korkeammalle ja pidin jalkojani turvallisesti solmun ympärillä.

Minusta katsottuna pohjoiseen näin köysiä ilmaantuneen paljon, ja näin kaukana ihmisiä, jotka alkoivat kiivetä, vaikka en erottanut heitä selvästi vaan aivan kuin ihmishahmoina.

Ankkuri

Tajusin eräässä vaiheessa näkyä, että jokaisen köyden päässä oli ankkuri, ja sen tähden köysi pysyi vakaana ja suorana, kimpoilematta mihinkään kun sitä pitkin kiipesi. Koko ajan selitin näkyä miehelleni, joka voi todistaa nämä kuulleensa.

Yhtäkkiä näin vanhanaikaisen veivin ja ison rullan, johon köyttä alkoi rullaantua, ja näin kuinka taivaasta alas lasketut köydet alkoivat kohota ylös. Minä kohosin siinä, ja myös kaikki ne ihmiset, jotka joko roikkuivat köysissä tai olivat kiivenneet korkeammalle. Ankkurit köyden päissä nousivat ylös, paitsi muutamat ankkurit jäivät maahan, sillä jotkut ihmiset olivat irrottaneet ankkurit köysistä! Minä näin hämmästyksekseni myös, kuinka ihmisiä istui ankkureidensa päällä, tai nojasi niihin tai oli niiden ympärillä, ja jotkut jopa kumartuneena kuin palvonnassa!! Huokasin, ettei tuo voi olla totta!

Sanan kohdat

Mieheni sanoi, että näky puhuu selvästi seuraavasta Sanasta:

Hebr 6:19-20 Se TOIVO meille ON ikäänkuin SIELUN ANKKURI, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisälle asti, jonne J'shua edelläjuoksijana meidän puolestamme on mennyt, tultuaan ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan, iankaikkisesti.

Mikä TOIVO? Tämä:

Hebr 6:13-18 Sillä kun Elohim oli antanut lupauksen Abrahamille, vannoi Hän itse kauttansa, koska Hänellä ei ollut ketään suurempaa, kenen kautta vannoa, ja sanoi: "Totisesti, siunaamalla minä sinut siunaan, ja enentämällä minä sinut enennän"; ja näin Abraham, kärsivällisesti odotettuaan, sai, mitä luvattu oli. Sillä ihmiset vannovat suurempansa kautta, ja vala on heille asian vahvistus ja tekee lopun kaikista vastaväitteistä. Sentähden, kun Elohim lupauksen perillisille vielä tehokkaammin tahtoi osoittaa, että Hänen päätöksensä on muuttumaton, vakuutti Hän sen valalla, että me näistä kahdesta muuttumattomasta asiasta, joissa Elohim ei ole voinut valhetella, saisimme voimallisen kehoituksen, me, jotka olemme paenneet PITÄMÄÄN KIINNI edessämme olevasta TOIVOSTA.

Näky jatkui:

Yhä edelleen ihmettelin siinä ääneen, kuinka harva ihminen otti kiinni köydestä, kiipesi sitä pitkin tai edes roikkui siinä! Olin nähnyt muutaman pikkulapsen ja parin vanhemman ihmisen & jonkin epämääräisen ihmisryhmän kaukana tarttuvan uskossa ja toivossa kiinni köyteen, ymmärtäen ankkurin olevan kiinni köydessä! Mutta, entäpä ne, jotka jäivät alas istumaan ankkurin päällä tai olemaan sen ympärillä; kuinka heidän kävisi?! Oliko ankkuri heille vain ns. maskotti tai jokin muu tekijä, ja oliko kyse "väärästä armosta" jonka varassa jäätiin olemaan?

Mutta ankkuria vedettiin ylös, kuten laivan kylkeä pitkin nousee ankkuriköysi, kun sitä veivataan. Sitten laiva lähtee liikkeelle!

Entä ne ihmiset, jotka keräsivät vettä, tai mahdollisesti jopa öljyä, sankoihin ja muihin astioihin, sekä suuriin saaveihin? He varmaan luulivat sen veden olevan elävää vettä Jumalalta! Mutta se vesi oli ollut perkeleen juoni estää ihmisiä kiipeämästä uskossa ja toivossa! Ja se öljy ei taatusti ollut Jumalalta, sillä se oli mustaa kuin terva. Öljyn liukkaus oli myös estänyt kiipeämisen siinä vaiheessa kun köydet alkoivat nousta ylös.

Sanat köysistä

Niistä köysistä, jotka sain näyssä nähdä, sain sitten sinä aamupäivänä seuraavat kohdat:

Hoosea 11:1-8 Kun Israel oli nuori, rakastin minä sitä, ja Egyptistä kutsuin poikani. Aina kun kutsujat heitä kutsuivat, he menivät pois heidän kasvojensa edestä, uhrasivat baaleille ja polttivat uhreja epäjumalille. Minä opetin Efraimin kävelemään. - Hän otti heidät käsivarsillensa. - Mutta he eivät ymmärtäneet, että minä heidät paransin. Ihmissiteillä minä heitä VEDIN, RAKKAUDEN KÖYSILLÄ; minä ikäänkuin nostin ikeen heidän leukapieliltänsä, kumarruin heidän puoleensa ja syötin.

Eivätkö he joutuisi jälleen Egyptin maahan, eikö Ashur tulisi heille kuninkaaksi, koska he eivät ole tahtoneet kääntyä? Miekka on riehuva hänen kaupungeissansa, on hävittävä hänen salpansa, on syövä syötävänsä, heidän neuvonpiteittensä takia. MINUN KANSALLANI ON HALU KÄÄNTYÄ MINUSTA POIS; JA KUN SITÄ KUTSUTAAN KORKEUTTA KOHTI, EI KENKÄÄN YLENNY. Kuinka minä jättäisin sinut, Efraim, heittäisin sinut, Israel? Kuinka jättäisin sinut niinkuin Adman, tekisin sinulle niinkuin Seboimille? Minun sydämeni kääntyy, minun säälini herää.

Loppusana

Vakuudeksi tähän laitan vielä yhden Pyhien Kirjoitusten Sanan kiteyttämään JHVH'lta saamani näyn, koska kaikki on todistettava kahden tai kolmen todistuksen/todistajan nojalla:

Tehillim, Psalmit 118:27 JHVH on Elohim, ja Hän antoi Valon meille loistaa. Sitokaa Juhlauhrit köysillä alttarin sarviin asti.

Amen.

Teija K., 25.03.2014