Kevyesti keskelle kesää
CHAZZAN I
Lue Luuk. 1:1-4
Luukas käyttää ilmaisuja 'silminnäkijät' ja 'sanan palvelijat' [kr.hyperetes logos; hepr. mesharate hadavar -> synagogapalvelija = chazzan]. Chazzanin tehtävänä oli toimia synagogan johtajan palvelijana ja kirjakääröjen vartijana (Mark. 14:54, 65 ja Luuk. 4:20). Ensimmäisen iltatähden ilmaannuttua taivaalle perjantaina, kanttori, chazzan, ilmoitti Nora Tehillotin sapatin alkaneeksi puhaltamalla sofariin terävästi kolme kertaa synagogan katolta. Näitä virkamiehiä oli myös Jerusalemin temppelissä ja n. 480:ssa synagogassa eri puolilla kaupunkia (S.Safrai, The Synagogue ss. 913-17, 933-37).
Pyhistä kirjoituksissa ei ole chazzaneita, mutta silminnäkijöillä ja sananpalvelijoilla oli tärkeä tehtävä Avir Jaaqovin opetusten säilyttäjinä. Jo Jaakobista mainitaan: "Ja hänen (Joosefin) veljensä kadehtivat häntä; mutta hänen isänsä säilytti asian [1 Moos. 37:11; shamar (vartioida) 'et-davar]." Lähetetyksi valitulla Mattiaksella oli samankaltainen menneisyys, kuin muilla 'Aven Jisraelin kahdellatoista lähetetyllä. Mattias oli vaeltanut Johanneksen kasteesta alkaen kaiken ajan 'Even Roshan seurassa, kunnes Adon Olam korotettiin Addirin kuningasistuimen oikealle puolelle (Ap.t. 1:21-22). Marian sydämeen kätketyt Azkaraa koskevat sanat ja tapahtumat olivat tärkeät säilyttää kirjoitettaviksi (Luuk. 2:19,35 ja 51). Boren opetuslapset ja sukulaiset olivat Baal-Harachamimin toiminnan silminnäkijöitä. Shaul kehotti Timoteusta: "Ja minkä olet kuullut minulta ja minkä monet ovat todistaneet, usko se luotettaville miehille, jotka sitten ovat soveliaita muitakin opettamaan (2 Tim. 2:2)."
Eräs kristillisen valtakunnan teologi sanonut, että on mahdollista, että 'messiaanisen juutalaisen yhteisön jäsenet ottivat juutalaisessa synagogassa käytetyn chazzan'-nimikkeen uuteen käyttöön'. Tällainen ajattelu on siinä mielessä pelottavaa, että siinä on juuri [(Matt. 15:13) -> iqar = kasvin juuri -> iqar = repiä irti juurineen], joka pyrkii ruokkimaan rabbiinisia tapoja. HaGevuran lähettämät miehet ja naiset voisivat olla eräänlaisia "chazzaneita", jos asia ymmärrettäisiin oikein (2 Kor. 3:17). Lähetetyt säilyttivät sydämissään tiedon, mitä Rabbi Goel oli opettanut. Silminnäkijöillä ja sananpalvelijoilla, jos heitä kutsuttaisiin "chazzaneiksi", oli Elohimin antama oikeus ja aivan kuin pyhä velvollisuus välittää oikeaa suullista perimätietoa toisille (vrt. 2 Tim. 2:2). Pyhien opetusten säilyttäminen sydämissä oli perinteistä heprealaisuutta (2 Tim. 1:13-14), joka oli täysin vilpitöntä Adonain sanojen säilyttämistä ja jakamista, ilman minkäänlaisia vilpillisiä rabbiinisia pyrkimyksiä.
Tutkijat sanovat, että Markuksen muistiinpanot Hin teoista olivat tarkoitetut Rooman seurakunnalle. Keefas nimitti Markusta pojakseen ja piti seuralaisena lähetysmatkoillaan (2 Piet. 5:13). Markus sai kuulla Keefaksen suusta kertomuksia Haja Hovea VeJihejen toiminnasta ja Hänen sanoistaan, joten Markuksen besora oli Keefaan 'mefaresh' (tulkitsija). Matteuksen kirjoitus tunnettiin aluksi nimellä; Devarim JHWH [JHWHn sanat], kokoelma haQadosh-Barukh-hun puheita. Tämä leeviläinen besora sisältää 75 kertaa sanat: "jotta täyttyisi" (1 Ms. 2:3, Ps. 22:32 ja Joh. 19:30). Luukkaasta taas tutkijat kertovat, että hän oli Shaulin käännyttämä "pakana" Syyrian Antiokiasta. Jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, että Johanneksen ja Jaakobin äiti olisi ollut Chad-Rakhin äidin sisko, leeviläistä sukujuurta. Tähän viittaisivat seuraavat pyhät sanankohdat: Joh. 18:15-16 -> toisella opetuslapsella oli suhteita leeviläisiin johtajiin, ja että haZekara uskoi äitinsä Johanneksen huostaan Joh. 19:26-27.
LEVI II
Lue Luuk. 1:5-11
Profeetta Jochanan ben Zeharjahun isän nimi oli siis Sakarja ja äidin nimi oli Elisabet. He olivat leeviläisiä. Tooraan on säädetty, että ylimmäisten leeviläisen pappien ja muiden pappien tuli mennä naimisiin omaa heimoonsa (kansaansa/ammai) kuuluvan neitsyen kanssa (3 Ms. 21:10,14). Ehkä Sakarja oli haaveillut nuorena miehenä Israelin kansan ylimmäisestä pappeudesta (Eleasar -> Kohen-sukua). Hänen kohdalleen tätä kunniaa ei tullut, mutta haSheggacha Eleiona oli valinnut hänet olemaan suurimman profeetan isänä (Matt. 11:11). Sakarja alkoi olla jo iäkäs temppelipapin palvelustehtävään (Luuk. 1:7,18 -> 4 Moos. 8:25-26). Hän oli kohta 50:en vuoden ikäinen: "Hän tavanmukaisessa pappistehtävien arpomisessa sai osaksensa mennä Chaninan temppeliin suitsuttamaan. Ja kaikki kansa oli suitsuttamisen aikana ulkopuolella rukoilemassa (Luuk. 1:9-10)."
Yhdeksännen hetken vaiheilla oli itäportille tuotu virheetön lammas uhrattavaksi. Temppelipappi oli nopealla, terävällä veitsellä katkaissut henkitorven, kaulanalueen hermot ja pääverisuonen. Lammas oli mennyt hetkessä tajuttomaksi eikä tuntenut mitään kipua. Uhrieläinten veri katosi silmänräpäyksessä viemäriverkostoihin, jotka toimivat varmasti ja tehokkaasti (Aristeaksen kirje, 170 eaa.). Syntiuhrin ja polttouhrin jälkeen Sakarja oli mennyt suitsuttamaan temppeliin kumisevien symbaalien soiton kuuluessa (Luuk. 1:9). Tultuaan temppelistä ulos, oli hänen tehtävänänsä siunata juutalaisella esipihalla olevat miehet Aharonin siunauksella (4 Moos. 6:23-27 ja Luuk. 1:22). Sakarja pesi kätensä, riisui kenkänsä ja seisoi suoraan pyhimmän edessä. Tämän jälkeen hän kääntyi katsomaan kokoontuvaa seurakuntaa ja suoritti ylipapillisen siunauksen (birkat hakohanim).
Siunaus suoritettiin heprean kielellä kuuluvasti ja melodisella äänellä. Temppelin seinissä ja muissa pinnoissa oli niin paljon kultaa, ettei kukaan voinut katsella rakenusta kirkkaassa auringon valossa. Jah on itse valoa ja valo säteili temppelissä välkehtivien esineiden: 'jalokivien ja ylipapin kruunu lävitse' (Josef Flavius; Antiquitates 3:184-187; Juutalaissodan historia 5:217). Sakarja tiesi, että hän joutuisi ikänsä vuoksi pois temppelipapin virasta, ja saisi siirtyä pääpapin tehtäviä hoitamaan. Temppelipapit, joita oli Jejan aikana noin 7200, oli jaettu 24:ään papilliseen osastoon, jotka suorittivat vuorotellen temppelipalvelusta viikon kerrallaan (1 Aik. 24:10,19). Osastojen olemassa oleminen on vahvistettu arkeologisesti, kun tutkijat löysivät (Nasaretista 1962) kaksi heprealaista synagogakirjoitusta. Temppelipappien tehtäviin kuuluivat alttarilla tulenvireillä pitäminen, suitsutus- ja happamattoman leivän uhreista huolehtiminen ja uhrieläinten teurastaminen.
Pääpapin tehtävät kuuluivat 50:en vuoden ikäisille ja sitä vanhemmille. Pääpappeja Jerusalemin temppelissä oli 200. Heidän vastuualueenaan oli päivittäisen ja viikottaisen temppelipalveluksen järjestäminen, temppelin taloudenhoito ja pyhien temppeliastioiden kunnossapidon valvonta. Lisäksi heille kuului nuorempien pappien ohjaamiset ja valmentamiset tehtäviensä hoitamisessa, mutta pääpappi ei enää itse saanut toimittaa temppelipalvelusta JHWH'lle (4 Ms. 8:25).
Sakarja oli tiennyt olevansa viiden vuoden ikäisestä asti leeviläistä pappissukua (3 Moos. 27:5). Hän saattoi tietää asian jopa kolmesta ikävuodesta lähtien (2 Aik. 31:16), kuten myös Shmuel, joka viiden ikäisenä aloitti rukouksen jälkeen ylimmäisen papin Elin johdolla Tooran opiskelun (1 Sam. 1:28 ja 2:11). Sakarja oli 20:en tai 25:en vuoden ikäisenä erotettu, puhdistettu vedellä (2 Moos. 29:4), sovitettu syntiuhrilla (2 Moos. 29:14), heilutusuhriosan kera (2 Moos. 29:24-25 -> 4 Ms. 8:21). Tooraan on säädetty: "Samalla tavoin (tehdään) leeviläisille, 25 vuotta täyttäneet [zot asher lalevijim miber chamesh ve`esrim shana -> 4 Ms. 8:24a], ja sitä vanhemmat 'tulkoon sotimaan armeijaan' [javo litsvo tsava] tapaamisteltassa (4 Ms. 8:24)." Kol Jakholin temppelipalvelus oli siis sotimista. Sakarjan ensimmäinen koulutusvaihe kesti siis 15 vuotta. Täytettyään 20 vuotta, (2 Ms. 30:14 ja 4 Ms. 8:24 ja 1 Aik. 23:24), pääpappi otti Sakarjan oppilaakseen ja opasti 5-10 vuoden aikana tulevaa nuorta pappia toimittamaan temppelin pihalla tehtävät uhri- ja temppelin sisäiset palvelutoimitukset (Luuk. 1:8-10). Toki saattoi hän myös aloittaa uransa leeviläisille kuuluvista töistä (1 Aik. 25:8 -> 26:12-13). Sakarja astui varsinaiseen temppelipapin tehtävään vasta 30-vuotiaana (4 Ms. 4:3,39 ja 1 Aik. 23:3). Sakarja oli käynyt 25 vuoden koulun, jonka jälkeen hän hän oli viimeinkin valmistunut papiksi. Hänet valittiin Abia-osastoon töihin (1 Aik. 24:10 ja Luuk. 1:5).
'Temppelin pyhän eteisen takaseinällä olleita korkeita kullattuja ovenpuoliskoja peitti babylonialainen koruommelverho, jonka sininen, purppuranpunainen, karmosiini ja kulta esittivät taivaan eri värisävyjä. Verhon yläpuolella oli kultainen viiniköynnös, joka oli Israelin kansan symboli. Jerusalemin temppelissä palveli 82 neitsyttä, joiden tehtävä oli tekstiilien koristeleminen; verhot uusitiin joka vuosi; babylonialaista perua oli kangas' [Josefus Flavius; Juutalaissodan historia 5:212]. Kun Sakarja oli nähnyt enkeli-ilmestyksen, tapahtui seuraavaa: "Mutta ulos tullessaan hän ei kyennyt puhumaan heille; silloin he ymmärsivät, että hän oli nähnyt näyn temppelissä. Ja hän viittoi heille ja jäi mykäksi (Luuk. 1:21-22)." Sakarja nosti kätensä siunatakseen Aaronin siunauksella, mutta ei kyennyt puhumaan. Sakarja oli myös kuuro (Luuk. 1:62). Hän kuitenkin suoritti palvelusviikkonsa loppuun leeviläisessä temppelipalvelusosastossa vammasta huolimatta (Luuk. 1:23), mutta joutui työnsä suorittamaan leeviläisessä osastossa (3 Ms. 21:17,21), jossa oli laulajia, soittajia, ovenvartijoita tai temppelipalvelijoita, joita oli kuolemanrangaistuksen uhalla kielletty astumasta pyhäkköön tai uhrialttarin äärelle.
Sakarja ja hänen vaimonsa Elisabet olivat esimerkillisiä heprealaisia, koska he vartoivat Tooran säädöksiä tarkasti elämässään, ja siksi heitä sanottiinkin tsadiqimeiksi, vanhurskaiksi, eikä hurskaiksi, hasideiksi, niin kuin suomalainen käännös kääntää (Luuk. 1:6). Voiko se olla mahdollista, että ihminen voi vaeltaa [halakha] vanhurskaasti [tsadiq] nuhteettomana Melekh-haKavodin käskyissä ja säädöksissä? Shaul kertoi itsestään: "... Tooraan nähden nuhteeton (Filip. 3:6b)." On olemassa siis juutalaiseen uskontoon liittyvä kriteeristö, sillä eihän 'Ammits-Kochan täysiä vaatimuksia kukaan ihminen voinut täyttää. Tämän tietää jokainen juutalainen. Juutalaiseen standardiin ihminen voi kyetä, vaikka se onkin tiukan vartioimisen takana (Ap.t. 22:12). Voidaan siis sanoa, että Sakarja ja Elisabet olivat mallikelpoisia juutalaisia, uskonnollisen juutalaisyhteisön silmissä. Heitä voisi kutsua "ydinjuutalaisiksi".
RABBI III
Lue Luuk. 2:46-50
Yleensä synagogassa oli neliskulmainen koristelematon sali, jossa oppilaiden isät pitivät iltaisin ja sapattina kokouksiaan. Huoneen kolmella seinustalla oli puisia penkkejä, tuoleja ja peräseinällä oli verholla peitetty arkku, jossa säilytettiin pyhiä kirjakääröjä. Arkun edessä paloi menora. Rabbi poisti varovasti käärön pellavasuojuksen [mappa] ja nahkakotelon (tik], jossa saattoi olla Juudaa esittävän leijonan kuva (Ilm. 5:5). Muina kuvina saattoivat olla: menora, Shlomon pylväät, Toora-taulut, kruunu tai hepreankieliset rukoustekstit. Synagosassa saattoi olla myös kunniaistuin [et-moshve harosh tai al-kiseMoshe], joka oli tarkoitettu synagogan vanhinta tai vierasta varten (Matt. 23:2, Mark. 23:2 ja Luuk. 4:17,20). Jos vieras rabbi tuli synagogaan, menorat sytytettiin, ja kulmakunnan miehet asettuivat paikoilleen. Vieras istui kunniaistuimelle heidän keskelleen, ja alkoi lukea jostakin hänelle ojennetusta pyhästä kirjakääröstä parshaa tai haftaraa (Ap.t. 13:15). Lukemisen jälkeen hän selitti luetun kirjoituksen ja kehotti kuulijoita keskustelemaan asiasta.
Rabbin oppilaat taas istuivat tai seisoivat puoliympyrässä synagogan kovalla lattialla tai istuivat matalilla jakkaroilla ja rabbi istuutui puoliympyrän eteen (Jaak. 2:3). Juutalaiset sanovat, että 'vesisäiliö [berekha], josta pisaraakaan ei tihku ulos, on oppilas, joka tarkkaan toistaa kuulemansa' (Jer. 2:13). Shmuelin ei antanut yhdenkään sanan varista maahan (1 Sam. 3:19). Rabbi oli tiukka, vaativa auktoriteetti, jolla oli yllään valkoinen vyötetty puku, ja hänen päänsä päältä laskeutui tallit, jonka neljässä nurkassa olivat tupsut. Rabbiinisen koulukunnan edustajille Joshev-hakeruvim opetti: "Eihän sokea voi sokeaa taluttaa? Eivätkö molemmat (rabbi ja opetuslapsi) lankea kuoppaan (Luuk. 6:39b)?" Koska rabbin ja oppilaan suhde oli syvä ja sitova, pidettiin rabbin ja hänen oppilaitaan yhtenä ja samana yksilönä. Siksi Mora sanoi: "Ei ole opetuslapsi opettajaansa (rabbiansa) parempi; täysin oppineena jokainen (opetuslapsi) on oleva niin kuin hänen opettajansa (rabbinsa). Kuinka näet rikan, joka on veljesi (opetuslapsen) silmässä, mutta et huomaa tukkia omassa silmässäsi? Kuinka saatat sanoa veljellesi (opetuslapselle): Veljeni, annas, minä otan pois rikan, joka on silmässäsi? Sinä ulkokullattu (rabbi), ota ensin tukki omasta silmästäsi, sitten sinä näet ottaa pois rikan, joka on veljesi (oppilaasi) silmässä (Luuk. 6:40-42)."
Shem hameJuchad opetti, että jokainen opetuslapsi on rabbin, puun, hedelmä: "Sillä ei ole hyvää puuta, joka tekee huonon hedelmän, eikä taas huonoa puuta, joka tekee hyvän hedelmän; sillä jokainen puu (rabbi) tunnetaan hedelmästään (opetuslapsestaan; Luuk. 6:43)." Sitten Hän laajensi opetuksensa koskemaan kaikkia rabbiinisen koulukunnan opetuslapsia: "Eihän viikunoita (mon.) koota orjantappuroista, eikä viinirypäleitä (mon.) korjata orjanruusupensaasta (Luuk. 6:43-44)." Sitten Melekh-haOlam neuvoo rabbeja: "Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvän runsaudesta esiin hyvää ja paha tuo pahastansa esiin pahaa; sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu (Luuk. 6:45 -> Matt. 12:34)."
Seuraavaksi Menachem puuttui rabbiinisen koulukunnan rukouselämään: "Miksi te huudatte minulle:"Adonai, Adonai, ettekä tee, mitä minä sanon (Luuk. 6:46)?" Lopuksi More-Tsedeq vetosi jokaiseen rabbiin, että he rakentaisivat oman huoneensa sijasta taivasten kuningaskunnan heprealaista huonetta: "Jokainen (rabbi), joka tulee minun tyköni ja kuulee minun sanani ja tekee niiden mukaan - minä osoitan teille, kenen kaltainen hän on. Hän on miehen kaltainen, joka huonetta rakentaessaan kaivoi syvään ja laski perustuksen kalliolle; kun sitten tulva tuli, syöksähti virta sitä huonetta vastaan, mutta ei voinut sitä horjuttaa, sillä se oli hyvästi rakennettu. Mutta joka kuulee eikä tee, se on miehen kaltainen, joka perustusta panematta rakensi huoneen (rabbiinisen koulukunnan huone) maan pinnalle; ja virta syöksähti sitä vastaan, ja heti se sortui, ja sen huoneen sortuminen oli suuri (Luuk. 6:47-49).
Hillelin kolukunnan rabbit käyttivät suurimman osan ajastaan pyhien kirjoitusten tutkimiseen ja kopiointiin [5 Moos. 17:18; 'leeviläisten pappien läsnäollessa/edessä' = milifenei hakohanim]. Sanhedrin uhkasi niitä juutalaisia rangaistuksilla, jotka pitivät 30 päivää kauemmin korjaamatonta käsikirjoitusta. He lupasivat temppelirahastosta palkkion jokaiselle, joka suoritti 30:en päivän kuluessa käsikirjoituksen korjaustyön. Temppelirahasto oli ennen hävitystä suuri "pankki", jossa oli kymmeniä tonneja kultaa ja hopeaa (Matt. 23:16). Mitä enemmän oli keskeneräisiä kirjoitustöitä, sitä enemmän kopioiva tienasi! Töitä tehtiin siis rangaistuksen uhalla tai palkkion toivossa. Kopiointi oli sopivaa työtä lainoppineille ja kirjanoppineille. Heidän päätehtävänään on pyhien kirjoitusten säilyttäminen, opettaminen ja ennen kaikkea Tooran säädösten tulkinta.
Fariseukset noudattivat tiukasti lukuisia perinnäissääntöjä, jotka olivat syntyneet kahden vuosisadan aikana, ja Tooran lakeja. He välttivät helleenijuutalaisia, jotka eivät heidän mielestään noudattaneet lakeja yhtä tarkasti kuin he, etteivät saastuisi heidän seurastaan. Lahkon jäsenten täytyi paastota kahdesti viikossa, rukoilla joka päivä määrähetkinä ja osallistua yhteisön viikottaisille yhteysaterioille (Luuk. 18:12). Näitä korkeasti oppineita miehiä Jahushua kutsui "varkaiksi ja ryöväreiksi", jotka vain varastivat, tappoivat ja tuhosivat lampaita (Joh. 10:1,10). He olivat omien koulukuntiensa "palkkalaisia, jotka eivät välittäneet "susista", joita he itse olivat - noita vääriä profeettoja, jotka olivat pukeutuneet lammasten vaatteisiin (Matt. 7:15 -> Joh. 10:12-13 -> Ap.t. 20:29-30).
NAVI IV
Juutalaiset arvostivat ja kunnioittivat suuresti lainopettajia. Heillä uskottiin olevan vanhojen profeettojen tavoin laajat ja salaiset tiedot, miten Mareh Dealma toimii. Heitä pidettiin profeettaperinteen jatkajina. Näistä rabbiinisten koulukuntien profeetoista Mashicha puhui: "Kavahtakaa vääriä profeettoja (1 Joh. 4:1), jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään (opetuslapsistaan) te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita? Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä. Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä. Jokainen puu (rabbi), joka ei tee hyvää hedelmää (opetuslapsia), hakataan pois ja heitetään tuleen. Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään (opetuslapsistaan; Matt. 7:15-20 -> Matt. 3:10)."
Talmudin mukaan profeetat asuivat yleensä Jerusalemissa [BT, Megilla 15a; Matt. 23:37 ja Luuk. 13:33. Rabbiinit pitivät profeettaa Toora-oppineena, joka toimii sanhedrinin yhteydessä ja jopa johtajana {(BT, Megilla 17b, Shabbat 14b, Sukka 44a, Baba Qamma 82a ]. Niinpä Kaifas, joka sinä vuonna oli ylimmäisenä pappina, sanoi heille: "Te ette tiedä mitään ettekä ajattele, että teille on parempi, että yksi ihminen kuolee kansan edestä, kuin että koko kansa hukkuu. Mutta sitä hän ei sanonut itsestään, vaan koska hän oli sinä vuonna ylimmäinen pappi, hän ennusti, että Muskal Rishon oli kuoleva kansan edestä, eikä ainoastaan tämän kansan edestä, vaan myös kootakseen yhdeksi hajalla olevat Netsach Jisraelin lapset (Joh. 11:49-52)."
Ylimmäisen papin ennustamista seurasi mielenkiintoiset sanat: "Siitä päivästä lähtien oli heillä siis tehtynä päätös tappaa hänet (Joh. 11:53)." Ylimmäisen papin ennustus velvoitti kaikkia sanhedrinin jäseniä kaikin tavoin auttamaan niiden sanojen toteutumisessa. Jos ennustus ei täyttyisi, ylimmäistä pappia pidettäisiin vääränä profeettana. Ylimmäisen papin ennustus merkitsi käytännössä samaa kuin Elohe Tsevaotin kuolemantuomio. Kaifaksen poliittinen ennustus siis toteutettiin, mutta ei Ribbonin avulla, vaan pimeydelle annatun vallan avulla (Luuk. 22:53). Näin juutalaiset 'luovat katseensa Häneen, jonka he ovat lävistäneet' (-> Ap.t. 2:23 -> Sak. 12:10 -> Joh. 19:37 -> Ilm. 1:7).
Ihmisten perinnäisääntöihin ja järkeisoppeihin pitäytyviltä fariseuksilta ja kirjanoppineilta taivasten kuningaskunnan salaisuudet salattiin. Rokhev Shamajim oli tästä asiasta Isälle kiitollinen, ylistäessään: "Minä ylistän sinua, Av, taivaan ja maan Shomer haolamim, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä (fariseuksilta ja kirjanoppineilta) ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Abba, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt (Luuk. 10:21)." Siispä Hän antaa rabbiinisuuden taakoittamille kehotuksen: "Tulkaa minun tyköni, kaikki puurtajat ja taakoista uupuneet (Matt. 23:4), niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias ja minun kuormani on keveä (Matt. 11:28-30).
ED V
Mooses profetoi Messiaan Hengessä Shem haVajan päivistä ja Uudesta Liitosta (1 Piet. 1:11), joka tehtäisiin Israelin kanssa: "Katso, minä leikkaan liiton (uuden liiton), minä teen kaiken sinun kansasi nähden ihmeellisiä tekoja (Jahushuan tekemät tunnuteot, ihmeet ja merkit), joiden kaltaisia ei ole tehty yhdessäkään maassa, ei minkään kansan keskuudessa. Niin koko kansa, jonka keskellä sinä olet, on näkevä haQadosh-Barukh-Hun teot, sillä peljättävää on se, jonka minä sinulle teen (2 Moos. 34:10)."
Matt: 9:33: ...Tällaista ei ole Israelissa ikinä nähty."
Mark. 2:12: ...Tämänkaltaista emme ole ikinä nähneet.
Joh. 9:32: Ei ole maailman alusta kuultu, että kukaan on avannut sokeana syntyneen silmät."
Joh. 15:24: Jos minä en olisi tehnyt heidän keskuudessaan niitä tekoja, joita ei kukaan muu ole tehnyt,..
Qudsha-Berikh- Hu opetti juutalaisille taivasten kuningaskunnan asioita monissa vertauksissaan, että täyttyisi, mikä on puhuttu profeetan kautta, joka sanoo: "Minä avaan suuni vertauksiin, minä tuon ilmi sen, mikä on ollut salassa maailman perustamisesta asti (Matt. 13:35)." Kuka avaa suunsa vertauksiin [vertaus = meshel -> vertauksen tekijä = Moshel -> hallitsija = Mashal -> Matt. 2:6]? Hän on Messias Jahushua. Vertauksien opettaminen on vahva Messiaaninen todistus.
Jahushuan nimeksi annettiin Immanuel (Matt. 1:23), jonka Toora todistaa kolme kertaa Hänen nimekseen (5 Moos. 5:2-3 -> Jes. 7:14). Pyhä Henki todisti Stefauksen kautta: " (1.) Hän on se, joka seurakunnassa, erämaassa, (2.) oli enkelien kanssa, joka puhui heille Siinain vuorella, ja (3) oli myös isimme kanssa; ja hän sai eläviä sanoja meille annettaviksi (Ap.t. 7:38)."
Hän antoi jumalallisena syntejä anteeksi (Luuk. 5:21 ja 7:49). Hän oli 'ihmisen kaltainen' Ben Adam (Dan. 7:13 ja Filip. 2:7). "Ihmisen Poika" -käsitettä ei tunneta hepreassa. Oikea käännös on joko ihmistä muistuttava tai ihmisen kaltainen (Filip. 2:7). Orja ei saanut vaimoansa eikä poikaansa mukaan, jos hän oli saanut heidät orjuutensa aikana (2 Moos. 21:3). Vain vapaana syntyneellä pojalla oli siis isä samassa talossa, tai silloin, kun isä lähti pois talosta. Ben Adam tarkoittaa siis "vapaata miestä", haRachamanin Poikaa, joka otti orajan muodon ja kantoi syntimme, että meidät vapautettaisiin Tooraan nähden lapsen asemaan, joilla lapsilla on 'Av (Joh. 8:35 - Gal. 4:4-6).
27.06.2012
Mauno K. Muokattu 9.11.2017
Saastaisuudesta - Alkujaan 70 henkeä - Ei rakasta, rakastan - Hapan taikina - Tsar hamashicha