Se oli rabbiinisuuden ja orastavan nykyajan kristillisyyden välistä kamppailua. Rabbiinit voittivat teologisen sodan, mutta nykyajan kristityt voittivat fyysisen sodan, sillä he aloittivat Rooman tuella juutalaisten vainoamisen, tappamisen ja teurastamisen. Rabbit eivät silloin tienneet, kun he loivat taruja, että he samalla auttoivat uuden pedon syntymistä.

I Taru

Sen jälkeen, kun Titus oli hävittänyt sotajoukkoineen Jerusalemin temppelin (n. 72 jaa.), Mishna Sanhedrin ja Avoda Zara kertoivat, että '40 vuotta ennen temppelin tuhoa uhrit kadottivat voimansa ja pyhimmän ovet avautuivat itsestään'.

Talmudin Masekhet Joma kertoi, että '40 vuotta ennen pyhäkön hävittämistä, sen läntinen lamppu sammui ja pyhäkön ovet avautuivat itsestään. Silloin rabbi Jochanan Ben Zakkai nuhteli niitä sanoen: 'Temppeli, temppeli, miksi murehdit? Minä tiedän sinusta, että sinut tullaan tuhoamaan. Onhan jo profeetta Sakarja ennustanut sinusta: 'avaos Libanon ovesi, että tuli söisi sinun setrisi' (Sak. 11:1).

Haggada, että 'uhrit kadottivat voimansa 40 vuotta ennen temppelin tuhoutumista', oli rabbien taitavasti nykyajan kristittyjä varten sepittämä tarina. Samoin olivat 'temppelin ovien avautuminen ja menoran sammuminen', koska keskimmäisen sytyttäjän liekki ei saanut Tooran mukaan koskaan sammua. Jokainen rabbiini on tiennyt tarun kirjoittamisesta lähtien, että tällaiset kertomukset ovat aivan naurettavia. Rabbit tiesivät, että 40 vuotta ennen temppelin hävitystä olevaa vuotta 30, nykyajan kristityt pitivät yleisesti "Kristuksen" kuoleman ja ylösnousemuksen vuotena. RaShi (1040 - 1105) selitti asiaa, mutta pysyi edelleen Hillelin koulukunnan taakseen jättämässä naurettavassa aggadassa, ja hän lisäsi siihen vielä ajatuksen, että 'nämä merkilliset asiat olivat Shekhinan läsnäolon ilmausta, ja nyt aivan kuin Pyhä Henki jätti temppelin' (Shabat 22b ja Minhoot 86b). Näin RaShi sai orastavan nykyajan kristillisen maailman vielä voimaakkaammin uskomaan, että temppelipalveluksen ja leeviläisen pappeuden aika olisi lopullisesti ohi.

Kannattaa edelleen pitää mielessä, kuinka Shaul varoitti taivasten kuningaskunnan opetuslapsia, 'etteivät vieraita oppeja opettaisi eivätkä puuttuisi taruihin' (1 Tim. 1:3b - 4a ja Tiit. 1:14a). Shaul tarkoitti rabbiinisilla taruilla nimenomaan tämänkaltaisia suullisia kertomuksia, jotka oli sepitetty niin uskottavasti ja taitavasti Pyhien kirjoitusten sekaan, että ne saattoivat hyvinkin viedä kansojen taivasten kuningaskunnan uskovat harhaan, jos he eivät tunne tarpeeksi hyvin pyhiä kirjoituksia.

Rabbit nauroivat partoihinsa, kun he huomasivat joidenkin kansoista taivasten kuningaskunnan opetuslasten tarttuvan heidän syötteihinsä. Ensin rabbit levittivät taruja suullisesti, myöhemmin he kirjoittivat, koska he tiesivät, että ne olisivat omiaan erottamaan "Jeesukseen" uskovat varhaiset nykyajan kristityt taivasten kuningaskunnan heprealaisista juuristaan! Rabbit halusivat luoda taivasten kuningaskunnan opetuksesta harhautuneille nykyajan kristityille luopioille aivan uudenlaiset opilliset raamit. Rabbien tarkoitus oli ohjata varhaisia nykyajan kristittyjä synnyttämään aivan erillinen uskonto, joka olisi perustettu pyhien kirjoitusten ulkopuolelle. Näin rabbiinit voisivat aina sanoa täydellä varmuudella, että "kristittyjen uskonnolla ei ole mitään totuuspohjaa", ja että "kristityt ovat hyljänneet Elokim'in Pyhän sanan". Näin he kykenisivät erottamaan kansoista kääntyneet, varhaisen ajan nykyajan kristityt, Rabbi Jahushuaan uskovista taivasten kuningaskunnan heprealaisista.

Rabbit tiesivät, etteivät nykyajan kristityt tunteneet Libanonin salaista merkitystä, kuten rabbiinit sen ymmärsivät, joten he asettivat taruun sisälle vielä yhden heidän arvostetuimmista rabbeistaan lausumaan Pyhistä kirjoituksista löytyvät profeetalliset sanat. Tämä tunnettu rabbi lausui sanat vielä temppelin ovelta, että tarina saisi aikaan vielä enemmän uskottavuutta. Tämän tehtyään rabbit ymmärsivät, että heidän ei tarvitsisi enää muuta kuin lähettää tämä pieni tarina liikkeelle. Pian kertomuksesta tuli nykyajan kristittyjen luopioiden keskuudessa heidän opetuksellisia dogmejansa vahvistava dokumentti. Näin taru tuki entisestään heidän kieroutuneita opetuksiaan, että uhrit ja temppelipalvelukset olisivat kumotut. Rabbiinisten huijaukset onnistuivat Shaulin varoituksista huolimatta! Rabbien tarvitsi vain lähettää taru liikkeelle ja seurata, kuinka varhaisen ajan nykyajan kristityt tarttuivat 'matoon kiinni, jonka sisällä oli koukku'.

II Taru

Ylimmäisellä papilla oli rintakilvessä olevassa taskussa kaksi arpataulua, joista toisessa luki 'JHVH'lle ja toisessa 'Asaselille'. 'Vuodesta 30 jaa. aina temppelin hävitykseen asti, ylimmäinen pappi veti oikealla kädellään Asaselille'. Juutalaisten mielestä oli hyvä "enne", jos pappi olisi vetänyt JHVH'lle, mutta 'kun papin oikeassa kädessä nähtiin aina syntipukin arpa, ahdistunut kansa lankesi kasvoilleen rukoilemaan temppelinsä ja kansansa puolesta'.

Kun arpataulut oli vedetty esiin, ylimmäinen pappi asetti ne edessään seisovien vuohien pään päälle ja sinetöi niiden kohtalon. Ylimmäinen pappi 'sitoi punaisen nauhan Asasel-vuohen sarviin, jonka nauhan vuohen saattaja repi kahtia. Toisen osan hän kiinnitti temppelin oveen ja toisen osan takaisin vuohen sarveen. Temppelin ovessa olevan nauhan oli määrä muuttua punaisesta valkoiseksi, kun vuohi oli saavuttanut määränpään. Tämä osoitti ihmisille, että Elokim on hyväksynyt heidän uhrinsa ja heidän syntinsä on annettu anteeksi'. Mishna kertoi, että '40 vuotta ennen temppelin hävittämistä nauha lakkasi muuttumasta valkoiseksi' (Schauss, The Jewish Festivals, s. 136; ja Chumney, The Seven Festivals of the Messiah, luku 8.).

Jälleen näemme tässä tarussa samankaltaiset elementit, jotka voimakkaasti vetosivat kansoista kääntyneisiin taivasten kuningaskunnan oppilaisiin. Kertomus oli kirjoitettu hyvin ovelasti ja taitavasti oikeiden jom kippurina tapahtuvien opetuksellisten elementtien sisään. Koska rabbiinit tunsivat hyvin orastavan nykyajan kristillisen uhriopetuksen vastaisuuden, opettivat he tämän aggadan vahvistaakseen edelleen nykyajan kristillistä opetusta, että 'mitään eläinuhria ei enää syntien pois pyyhkimiseksi tarvita' (vrt. Hepr. 10:18). He liittivät kertomukseen käytännöllisen kuvauksen, jotta se ohjaisi voimakkaasti varhaisten nykyajan kristittyjen opetuksia, että '40 vuoden aikana ylimmäinen pappi veti arvan aina Azazelille, eikä koskaan JHVH'lle'. Taruun oli pakko liittää 'ohjuri', jonka mukaan näyttäisi, että Elohim ei enää tahtoisi eläinuhreja. Herkulliseksi vielä asian teki, että 'juutalainen kansa ahdistuneena lankesi kasvoilleen rukoilemaan temppelinsä ja kansansa puolesta'. Nämä kaksi aihetta olivat nykyajan kristillistä korvausteologiaa ravitsevia näkemyksiä, joiden mukaan 'Elohim olisi hyljännyt temppelipalveluksen ja oman kansansa'. Tämä taru oli kuin hunajaa nykyajan kapinallisille kristityille, jotka entistä vakuuttuneimmin julistivat, ettei 'mitään eläinuhreja enää tarvita' ja 'Jumala on hyljännyt juutalaisen kansan' ja 'Jumala on valinnut meidät Israelin sijaan uudeksi Israeliksi'.

III Toinen kapina

Vuonna 132 jaa. rabbi Aqiva johti Bar Kokhban kanssa juutalaisten toista kansannousua Roomaa vastaan. Me tiedämme, kuinka siinä kävi.

Kauan ei tarvinnut odottaa, kun 100-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä Itä-Rooman alueen kaupunkeihin ilmestyi orastavan kristillisen valtakunnan piispoja, joka sana tulee heprealaisesta sanasta 'paqad' (kr. episkopein -> episkopos), joka merkitsee: etsiä, pitää huolta, muistaa, laskemista, määrätä, käskeä ja toimia päällikkönä ym.. Mikä muu titteli olisikaan sopinut paremmin nykyajan kristillisen valtakunnan antisemitistisen johtajan nimitykseksi kuin piispa! Näistä 'paimenista' Shaul varoitti: "Minun jälkeeni tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä (Ap.t. 20:29-32)." Piispoista tuli nykyajan kristillisen valtakunnan 'piiskoja'.

Shaulin mukaan näiden julmien susien tehtävä oli ohjata taivasten kuningaskunnan opetuslapset pois oikeasta opetuksesta, jolloin he harhaanjohdettuina jäisivät taivasten kuningaskunnan hengellisen perintöosan ulkopuolelle. Shaul sanoi 'olevansa viaton heidän vereensä (taivasten kuningaskunnan lasten vereen)', sillä hän oli 'kolme vuotta lakkaamatta yötä ja päivää neuvonut', että he eivät alistuisi julmien susien raadeltaviksi. Pyhä Henki kuitenkin paljasti, että Efeson vanhimpia suretti enemmän se sana, 'etteivät he saaneet nähdä Shaul'in kasvoja' (Ap.t. 20:38), kuin että nämä julmat sudet, piispat, pääsisivät raatelemaan taivasten kuningaskunnan seurakuntaa! Joissakin efesolaisissa oli jo valitettavasti 'laittomuuden salaisuus', nykyajan kristillisyys, päässyt vaikuttamaan (2 Tess. 2:7a).

IV Dekalogi

Toorassa ei ole ainoastaan kymmentä käskyä, vaan se sisältää viisi Mooseksen kirjaa, joihin voidaan vielä lisätä osia Joosuan kirjasta (Joosua 24:26). Leeviläiset papit lukivat kymmentä käskyä säännöllisesti temppelialueella ennen temppelin hävitystä (Tamid 5:9). Pari vuosikymmentä temppelin hävityksen jälkeenkin kymmentä käskyä luettiin synagogissa, mutta kun rabbit huomasivat, että myös orastavan nykyajan kristillisyyden edustajat (joita he kutsuivat minimeiksi) alkoivat ottaa heistä mallia, luopuivat he näiden käskyjen lukemisesta kokonaan (90 jaa. Jamnian Sanhedrinin päätös).

Rabbiinit pitivät kymmenen käskyn lukemisen lakkauttamista varhaisten nykyajan kristittyjen syynä. He sanoivat: "Emme voi lausua kymmentä käskyä, koska kristityt sanoisivat: 'Ainoastaan nämä annettiin Moosekselle Siinailla' (Jerushalmi Berakhot 3c ja Bavli Ber 12a). Eivät juutalaiset suinkaan olleet huolissaan nykyajan kristittyjen orastavasta teologiasta, vaan siitä, että niin kauan kuin he lukisivat kymmenen käskyä, pitäisivät he jollakin tavoin kiinni Toorasta. Rabbit pyrkivät kaikin keinoin erottamaan orastavan nykayajn kristillisen uskonnon taivasten kuningaskunnan heprealaisista juurista. Jälleen rabbiininen tavoite toteutui, että nykyajan kristityt pian opettivat, että 'Toora on kumottu' tai 'meidät on vapautettu Toorasta'!

V Armon aikakausi

Varhaisen ajan nykyajan kristityt alkoivat julistaa juutalaisillekin: "Uusi aikakausi, armon aika, on tullut ja Messias on täyttänyt Tooran, joten juutalaistenkaan ei enää tarvitse olla Tooran käskyjen, säädösten ja oikeuksien orjia." Kun rabbiinit huomasivat markionilaisen hengen lisääntyneen nykyajan kristittyjen keskuudessa, he toivat esiin monia opetuksia: 'Käskyt kumotaan tulevaisuudessa' (Nida 61,b), 'Toora palautuu uudistukseensa' (Pesiqta Rabbati 86,6), 'lopussa Toora tullaan unohtamaan' (Mechita Masekhet Pisha, 2), 'näin on Messiaan päivinä: silloin ei ole tee/älä tee -käskyjä (Shabat 130, 1-b) ja 'Pyhä Elokim, olkoon Hän siunattu, istuu ja laatii Israelille uutta Tooraa, joka annetaan heille Messiaan toimesta' (Jalkut Jesaja 26, Siman 296).

Rabbeja suorastaan hirvitti Jahushuan puheen muisto, kun Hän oli puuttunut monien rabbien suullisiin opetuksiin, sanomalla jyrkästi: "ÄLKÄÄ LUULKO, että minä olen tullut Tooraa tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään, sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei Toorasta katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennen kuin kaikki on tapahtunut (Matt. 5:17-18)."

Rabbit pelkäsivät, että nykyajan kristityt oivaltaisivat, mitä 'tuo mies' oli tarkoittanut, mutta onneksi pelko osoittautui aiheettomaksi. Orastavan kristillisen valtakunnan edustajat hylkäsivät Tooran. He alkoivat opettaa "Vanhan liiton" opetuksia filosofisesti ja symbolisesti. He julistivat: "Kristus on lain loppu (tarkoittaa kuitenkin: telos = päämäärä) vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo (Room. Uutta 10:4)." Nykyajan kristillisyyttä rabbiinit alkoivat nimittämään 'uskonnoksi, jonka Paavali loi'.

Rabbit tiesivät, että heidän luomansa tarut menivät otolliseen maaperään. Itse he eivät tietenkään uskoneet niihin, mitä he puhuivat tai kirjoittivat. Koska rabbit auttoivat nykyajan kristillisen uskonnon syntymisessä, eivät he ymmärrä, mitä nykyajan kristityt tarkoittavat heprealaisten juurten tutkimisella. Rabbiinithan varmistivat, että nykyajan kristillisellä uskonnolla ei olisi heprealaisia juuria. Mitkä juuret sillä on? Kun luet Rooman historian, löydät kristillisen valtakunnan juuret.

Nykyajan kristityt ovat kaikkina aikoina pyrkineet osoittamaan rabbiineille, että Messias "Jeesus" tuli ja kumosi Tooran. He eivät ole ymmärtäneet, että rabbiinit tuntevat hyvin nykyajan kristittyjen huonon tulevaisuuden, koska profeetta Jeshajahu oli ennustanut: "Siionista lähtee Toora, Jerusalemista JHVH'n sana (Jes. 2:1-3)." Nykyajan kristityt aluksi luulivat, että rabbiinit mielistyisivät, että 'ihminen voisi elää Elohim'in armossa ilman Tooraa', mutta toisin kävi. Pian rabbiinit huomasivat, että nykyajan kristityille Tooran kieltäminen oli sen rikkomista, ja Elohim'in armon syvä ymmärtäminen oli sitä, että synnin tekeminen ei enää häirinnyt. Näin nykyajan kristittyjen puheet rakkaudesta olivat ristiriidassa heidän tekojensa kanssa, joten rabbiinit alkoivat kutsumaan heitä 'tekopyhiksi fariseuksiksi'. Tämän kaiken nähtyään rabbit sanoivat nykyajan kristityille: "Toora kuuluu vain meille, jotka söimme mannaa erämaassa."

Tämän jälkeen suurin rabbien huolenaihe ei ollut enää kansojen nykyajan kristityt, vaan taivasten kuningaskunnan juutalaiset. Heidän pitäytymistään Tanakhin kirjoituksiin rabbiinit eivät kyenneet horjuttamaan. Rabbi Jahushuaan uskovat taivasten kuningaskunnan juutalaiset pitivät kiinni myös temppelipalveluksesta ja uhritoimituksista, kuten kirjoitukset osoittavat. Monet nykyajan kristityt tutkijatkin pitävät tätä aksioomana, selviönä. Mutta miksi varhaisen liittojen ajan taivasten kuningaskunnan heprealaisen seurakunnan jäseniä rabbiinit eivät kyenneet huijaamaan? He tunsivat jo ennestään rabbien ovelat ja juonikkaan pyrkimykset (Tiit. 1:10-11).

Loppusanat

Mitkä sopisivat paremmin tämän opetuksen viimeisiksi sanoiksi kuin Shaulin sanat: "Minä vannotan sinua Elohim'in ja Messiaan Jahushuan edessä, joka on tuomiseva eläviä ja kuolleita, sekä Hänen kuningaskuntansa kautta: saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehota, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella, sillä AIKA TULEE, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja KÄÄNTYVÄT TARUIHIN (2 Tim. 4:1-4)."

Pian Shaulin lähtemisen jälkeen varhaiset nykyajan kristityt unohtivat taivasten kuningaskunnan heprealaiset opetukset. Nykyajan kristityt ottivat pian vastaan allegoriset tulkinnat (vertauskuvalliset), ja pettäen itseänsä, he ottivat lavastamansa varkauden kautta kaikki Israelia koskevat lupaukset itselleen. Pelko siitä, että varhaiset nykyajan kristityt uskoisivat enemmän ämmäin taruja kuin pyhien kirjoitusten totuutta (1 Tim. 4:7), osoittautui todeksi, kuten Shaul sen tarkasti Pyhässä Hengessä profetoi.

28.01.2014

Mauno K. Muokattu 7.11.2017